Perunoita voi nyt syödä

Tänään oli se historiallisen mahtava päivä, kun nostin kesän ensimmäiset omakasvattamat uudetperunat.

Ja kyllähän sieltä varren päästä perunoita löytyi, eivätkä edes olleet mitään peukalonpään kokoisia enää.

Ja maku oli tietenkin mitä fantastisin. Ihan erilainen kuin kaupan perunoissa.

Nautimme ekat siiklimme terassilla grillitassujen ja salaatin kanssa. Voisiko olla sen perinteisempää kesäruokaa? Mutta ah, niin hyvää. :)

Murikoita ripustettu ompi omppupuun oksilla

Meillä on nyt pari viikkoa roikkunut omenapuiden oksilla ihme killuttimia, eli kiviä. Ja ei, ne eivät ole linnunpelättimiä. Ja ei, ne eivät myöskään yritä koristaa omenapuita niin kuin joulukoristeet koristavat joulukuusta.

Kivet ovat oksantaivuttimia.

Allekirjoittanut on nimittäin opiskellut kasvikirjoista, että omenapuun oksakulmien pitäisi olla mahdollisimman lähellä 90 astetta, jotta satoa tulisi mahdollisimman paljon. Ja kun kiviä roikuttaa oksilla, nuoret oksat alkavat kasvaa enemmän vaakasuorassa.

Uskokoon ken tahtoo.

Kasvimaakuulumisia

Kylvin kasvimaan tänä vuonna 15.5., eli pari päivää aiemmin kuin viime kesänä. Lajikkeet ovat muuten samat, mutta salaattia laitoin vähän vähemmän, porkkanoita enemmän Gustav Kanin toiveesta, herneitä enemmän isännän toiveesta ja kukkia vähemmän, NYYH. Kukkalajikkeetkin ovat hieman vaihtuneet.

Yksi täysin uusi kasvilajike kasvimaalta tänä vuonna löytyy, nimittäin avomaankurkku. Esikasvatin taimia ensin muutaman viikon sisällä, kunnes istutin ne ulos. Kurkuillahan on todella leveä kasvutapa, joten ihan itse nikkaroin niille kasvukehikon, jossa voivat rauhassa rönsyillä.

Kurkut 7.7. Ovat kukkineet nyt viikon verran. Kehikon päälle oli helppo asentaa harso, joka olikin paikoillaan siihen asti, kunnes kasvutila alkoi käydä pystysuunnassa ahtaaksi.

Muutenkin kasvimaa on ihan näyttävän näköinen ja etenkin perunanvarret ovat muhkeita. Ekat perunankukat avautuivat viikko sitten, joten lähipäivinä saadaan satoa. Myös herneet (lähinnä varastoa) kukkivat parhaillaan ja varsiin on ilmestynyt palkoja.

Kasvimaalta on napsittu tähän mennessä pillisipulia ja tilliä ja lähipäivinä aion tsekata, minkä kokoisia perunat ja porkkanat ovat.

Ainoa, joka ei ole kasvanut hyvin, on salaatti. Ensin siemenet eivät itäneet ollenkaan ja uusintakylvön jälkeenkin kasvu on ollut todella hidasta. Sitten tajusin katsastaa siemenpussia, ja siemenistä oli mennyt päiväys monta vuotta sitten - vaikka viime kesänä ne ostin. Tyhmää. No, kolmas kerta toden sanoo, kun teen varmaan vielä yhden uusintakylvön tuoreemmilla siemenillä.

Vintiltä kuuluu kolina ja pauke

Keväällä aloimme pohtia, pitäisikö yläkertaa alkaa tehdä, jotta saisimme talon lopputarkastuksenkin joskus hoidettua.

Alun perin mietimme, että teemme yläkerran itse. Lopulta päätimme, että itsetekeminen olisi liian stressaavaa, joten pyysimme myös timpureilta tarjouksia. Sitten teimmekin sopimuksen, että paikallinen timpurifirma tekee yläkerran höyrynsulkumuoveihin ja harvalaudoitukseen asti. Olimme diiliin tosi tyytyväisiä.

Ja kaikista parasta tässä sopimuksessa oli se, että timpurit pääsivät aloittamaan työt jo viikon kuluttua sopimuksen syntymisestä, ja työssään heillä kestäisi pari-kolme viikkoa.

Yläkerran lähtötilanne huhtikuun lopussa.

Ekana työpäivänään 9.5. timpurit olivat jo laittaneet lattiaa sen verran, että siellä pääsi varovaisesti kulkemaan. Ei tarvinnut koko ajan pelätä, että tipahtaa alakertaan olohuoneen katon läpi. 

Kokonaistilanne 9.5. 

Villaa seiniin 12.5.

Porrasaukon tilanne.

12.5. oli historiallinen päivä. Silloin pääsin kävelemään yläkerran ensimmäistä kertaa ikinä päästä päähän.

24.5. siellä olisi voinut pitää vaikka vinttitanssit!

Lattialämmitysmies asensi putket 26.5. Emme halunneet yläkertaankaan sähköpattereita, vaan koko kotiin tulee yhtenäinen lämmitysjärjestelmä.

Lattialämmityksen jakotukki tulee vaatehuoneeseen.

Tähän tilanteeseen yläkerta siis jäi. 

Nyt isäntä asentaa lattialämmitysputkien väliin kipsilevysuikaleita, mikä onkin aika askartelua. Sen jälkeen soirojen ja putkien väliin tulee vielä massaa.

Sitten seiniin kiinnitetään kipsilevyt ja myös seinävierustoille laitetaan massat. Sitten timpurit käyvät tekemässä yläkertaan väliseinät. Vai mitä mieltä olette, pitäisikö yläkerta jättää vallan ilman väliseiniä - nyt siellä on niin mukavan avaraa. ;) Tai ehkä vessaan voisi väliseinät laittaa... 

Myös kylppärintekijä pitäisi löytää, sähkömiehellekin riittää hommaa ja porrasfirmoilta pitäisi kysellä tarjouksia. 

Itse teemme kaikki pintatyöt, joskin pintamateriaalit ovat vielä aika hämärän peitossa, kun kaikki on käynyt niin nopeasti.

Mutta yläkerran rakentamisessa on kyllä ollut tosi kätevää, että meillä on parveke. Timpuritkin pystyivät kulkemaan yläkertaan parvekkeen kautta ja näin alakerta on saanut olla täysin eristetty yläkerran rakennustyömaasta.

Näihin kuviin ja tunnelmiin! :)

Kaikki kukkii

Kaikki kasvit ovat lähteneet pihassa hyvin kasvamaan ja on ollut kiinnostavaa seurata, millainen on pihamme puiden ja pensaiden kukkimisrytmi. Olen hieman jopa kirjaillut kukkimisrytmiä ylös, jotta tiedän, missä vaiheessa kesää on ajanjaksoja, jolloin mikään ei kuki, niin tiedetään korjata tilanne ja hankkia lisää kasveja, jotka kukkivat eri aikoihin. :)

Eka kukkija oli etupihan sammalleimu. Ja jestas, miten hienosti ja pitkään se kukki. Kukinta alkoi ehkä 10.5. tietämillä ja sammalleimu kukki liki kesäkuun puoliväliin.

Samaan aikaan sammalleimun kanssa alkoi kukkia pensasaita, eli isotuomipihlaja. Vielä viime vuonna pensasaita ei kukkinut, mutta nyt siis kukkia tuli ja toivottavasti marjojakin! Hmm, ovatkohan marjat hyviä? Mutta kukinta alkoi siis ennen toukokuun puoliväliä ja kesti pari viikkoa.

Ihan heti toukokuun puolivälin jälkeen alkoivat kukkia kirsikka ja omena. Kirsikka kukki nyt ensimmäisen kerran. Omenapuut kukkivat jo viime vuonna heti istutuksen jälkeen, mutta vain toinen puu tuotti hedelmää. Nyt puut ovat raakileita täynnä ja kirsikatkin jo punertavat.

Tämän kesän uutuutena päätettiin istuttaa pihaan alppiruusu. Kerrassaan upea kasvi, kun on ikivihreä, kukkii isosti ja lehdet ovat kivanmuotoiset. Kasvupaikan suhteen tuo on kait aika vaatelias - viihtyy paremmin varjossa kuin auringossa. No me istutimme sen varaston varjoisalle puolelle ja toivomme, että alppiruusu viihtyy.

Ihanasti se kukki jo tänä vuonna toukokuun loppupuolelta kesäkuun puoliväliin.

Kaikista eniten olen kuitenkin syreenifani. Se se vasta on ihanteelinen kasvi: etenkin pihasyreenissä on kauniinsävyiset ja -muotoiset lehdet, huumaava tuoksu, kauniit kukat... Hankimme terassin edustalle kaksi rungollista, puumaiseksi kasvavaa pikkusyreeniä ja näiden lisäksi yhden perinteisen pihasyreenin. Olisikohan siinä syreenejä riittävästi?

Pikkusyreenit alkoivat kukkia kesäkuun toisella viikolla. Kukinta kesti vain vähän yli viikon, kun myrsky taisi noita ihanuuksia hieman riepottaa.  

Pikkusyreenien kanssa samaan penkkiin istutettiin matalia ruusuja, joiden pitäisi olla jatkuvakukintaisia, sekä liljoja. Nähtäväksi jää, pääsemmekö ihastelemaan noidenkin kasvien kukkaloistoa vielä tämän suven aikana.