Lintumetsä, pupumetsä, kisumetsä?

Kun muutimme Lintumetsään, jotenkin kuvittelimme, että täällä olisi myös lintuja. Ainakaan toistaiseksi paikka ei kuitenkaan ole osoittautunut nimensä veroiseksi.

Viime kesänä lintuja näkyi lähinnä vain ruohonleikkuun jälkeen. Oli huvittavaa seurata, miten toistakymmentä lintua joskus pyrähti pihaan heti, kun ruohonleikkuri oli sammutettu. Jotain herkkuja ne ilmeisesti löysivät vastaleikatun nurmikon seasta.

Talvisin täällä ei sen sijaan ole lintuja näkynyt senkään vertaa. Saimme vuosi sitten joululahjaksi lintulaudan ja heti sen tietenkin asensimme, mutta ei siellä viime talvena tiettävästi yksikään tirppa piipahtanut.

Täksi talveksi asensimme lintulaudan tietenkin taas, mitta vieläkään emme ole nähneet siellä yhtään lintua. Ruokana on ollut siemensekoitusta, maapähkinärouhetta ja talipalloja, joten ei linnuttomuus voi olla ainakaan pöperöistä kiinni.

Ihan itse askartelin syksyllä lintulaudalle jopa talipallotelineen. Ei ehkä maailman kaunein vekotin, mutta melko pakollinen, kun ei meidän pienten puiden oksille voi vielä talipalloja saatikka lintulautoja laittaa roikkumaan.

Veikkaan, että puiden pienuus onkin se juttu, miksi linnut eivät näillä tienoilla viihdy. Yleensähän linnut tykkäävät, kun ruokintapaikan lähellä on jokin puu tai pusikko, johon voi pyrähtää piiloon. Ehkä siis lintuliikennekin vilkastuu, kun kasvillisuus kehittyy. Ja heti kun kävelee Lintumetsän vanhemman asuinalueen puolelle, niin johan siellä on ihastuttavan vilkas lintutrafiikki!

Rusakoita meidän pihassa on sen sijaan näkynyt useammin kuin lintuja. Jo kesällä kun istuimme terassilla iltaa, rusakkopariskunta loikki oikein tyytyväisenä pihaamme syömään ruohoa. Eivät hätkähtäneet edes musiikinpauhusta.

Gustav Kanin mielestä Lintumetsä voitaisiin muuttaa Pupumetsäksi.

Nyt talvellakin pihassa on näkynyt paljon pupunjälkiä. Tiedä sitten, onko Gustav Kani käynyt meidän tietämättämme pihassa yöjuoksulla vai onko asialla ollut jonkin sortin Roosa Rusakko tai Matti Metsäjänis. Jäljistä päätellen jokaisen puun luona on kuitenkin käyty katsomassa, josko jänisverkot olisivat huolimattomasti kiinnitetty. Myös lintulautaa on ahkerasti kierrelty kuin liikenneympyrää konsanaan.

On siellä käynyt monenlaista kulkijaa.

Eikä tässä vielä kaikki: syksyllä pihassamme, varastomme terassilla ja vastapäisessä pusikossa pyöri myös raitakissa. Liikehdinnästä päätellen hän on jonkin sortin paikallinen hiirestysmestari. Tai linnustus? Tai pupustus?

Raitakissa syksyisessä Kisu- eikun Lintumetsässä.

Harmi, ettei raitakissaa ole enää talvella näkynyt - tuolle hiirestysmestarille olisi nimittäin ollut käyttöä, kun parina päivänä näimme, miten metsähiiri kipitti lintulaudan vartta pitkin talipalloa syömään. No tuon episodin jälkeen lintulaudallamme ei olla enää talipalloja tarjoiltu. En ehkä halua tästä Hiirimetsää. :)