tiistai 10. toukokuuta 2016

Keväisiä pihapuuhia

Voihan vattu, miten kurjasti vadelmapensaillemme kevättalvella kävi!
Kaikki syöty. Keväthangella vain kasa oksanpätkiä ja läjä jäniksenpapanoita. Voi niitä viheliäitä Gustav Kanin kavereita. Ja voi meitä hölmöläisiä, kun emme tajunneet suojata vattupuskiamme. Jotenkin emme vain ymmärtäneet, että jänöt söisivät piikikkäitä oksia.
Vadelmahan tuottaa marjansa edellisvuoden versoihin. Versoista oli kuitenkin kaikki silmut nakerrettu pois, joten päättelimme, että vattusatomme saattaisi jäädä kesällä laihaksi. Niinpä leikkasimme vattupuskat ihan suosiolla 10 sentin tapeille ja istutimme muutaman uuden, avojuurisen vadelmantaimen rivistön jatkeeksi. Jospa edes vähän saisimme tulevana kesänä vattuja?
Havupensaat sentään tajusimme suojata tuhoilta, eli tässä tapauksessa auringolta. Tuija esimerkiksi sai maaliskuussa näinkin tyylikkään hupun niskaansa.
Jonkin aikaa ehdimme myös pelätä, että pihamme kruunu, eli tuuhea nurmikko, olisi saanut talven aikana siipeensä. 

Nurmikko näytti keväällä tosi kurjalta! Kun lumet sulivat, ruohikko oli pitkään sellainen ruskea, kivikova, liiskaantunut matto. Ja ruohikko siis todellakin oli niin kivikova, ettei siitä menneet edes haravan piikit läpi. Kaikista pahin tilanne oli kohdissa, joista oli talven aikana paljon kuljettu.

Nurmikon seassa oli myös outoja, valkoisia alueita - ikään kuin rihmastoa. Pelkäsimme jo, että nurmikkoon oli iskenyt jääpolte tai lumihome, mutta hiljalleen nurmi toipui.
Huhtikuun puolivälissä Gustav Kani löysi nurmikolta jo muutaman vihreän ruohonkorren maistiaisiksi. Toukokuun alkupuoliskolla leikkasimme nurmen ekaa kertaa ihan ruohonleikkurilla.
Kevätpuuhiin kuului myös omenapuiden leikkaaminen, ja tuon toimenpiteen teimme huhtikuun alussa.
Pirja kasvoi viime kesänä vähän vänkyräksi. Poistin liian tiheässä kasvavia oksia ja koska emme tehneet viime kesänä istutusleikkausta, lyhensin nyt myös liian pitkäksi kasvaneita sivuversoja ja typistin latvaa.
Petteri taas on rakenteeltaan ihan erilainen kuin Pirja - paljon jämäkämpi ja ryhdikkäämpi. Typistin Petterinkin oksia, mutta isoin muutos oli se, että poistin siltä jyrkässä kulmassa kasvaneen kilpalatvan. Tässä kuvassa kilpalatva on siis vielä paikoillaan.
Gustav Kani sai leikkuujätteet.
Ja kun oksasakset oli huhtikuun alussa kaivettu esille, leikkasimme samalla myös pensasaidan.
Tässä lähtötilanne. Pensasaita on kasvanut mainiosti, kun miettii, että vuosi sitten taimet olivat vielä 20-30 sentin korkuisia. Tässä kuvassa näkyy hieman myös nurmikon vaaleaa rihmastoa.
Leikkasimme pensasaidan kaikki oksat poikki noin 20 senttiä edellisen haarautumiskohdan yläpuolelta. Leikkuukohdista oksat haarautuvat edelleen ja aidasta tulee tuuheampi.
Nyt voi kevät tulla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti