Arvontatulosten selvittyä alkoikin sitten kiivas talofirmojen vertailu, ja heti viisi päivää sen jälkeen, kun arvontatulos oli selvinnyt, satuttiin lähitienoilla järjestämään Kastellin Economy 87 (124) -talon esittelytilaisuus.
Olimme jo ehtineet maalailla vaaleanpunaisia, hattarantahmeita mielikuvia, että kyseinen malli saattaisi olla tuleva kotimme. Talonäytössä kuitenkin kuului kilin kolin poks, kun haaveemme ammuttiin alas. Talo ei vaan ollut yhtään niin ihana kuin miltä se oli kuvissa ja pohjapiirroksissa näyttänyt.
Talossa kaikki oli jotenkin liian pientä. Huoneet olivat liian pieniä, säilytystilaa oli liian vähän, kaapit olivat liian matalia. Kaikista huolestuttavinta oli ehkä kuitenkin se, että esimerkiksi seinäpintojen työjäljessä näkyi hutilointia.
Talonäytön jälkeen olimme aika hiljaisia ja pettyneitä.
Häiden jälkeen kävimme myös katsomassa Älvsbytaloa ihan vain varmistaaksemme, että kyseisen talofirman voi rauhallisin mielin sulkea pois laskuista. Olimme kuulleet Älvsbytalosta paljon pahoja puheita, mutta yritimme kaikesta huolimatta suhtautua Älväriin avoimin mielin. Pohjaratkaisut ja niin paljon haukuttu ulkoasukin silmäämme miellyttivät. Talonäytössä kuitenkin varmistui, ettei Älvsbytalo ole meidän talomme. Kaikki näytti ihan kivalta siihen asti, kun astuimme kylppäriin. Sinne ei ole mahdollista saada laattalattiaa. Se siitä.
Heinäkuun ekalla viikolla olin yhteydessä Kastelli-kauppiaaseen, sillä Economy-pettymyksen jälkeen olimme salakavalasti ehtineet tykästyä City Economy 93 (134) -malliin. Viestittelin myyjän kanssa, mutta kun yritin ehdottaa tapaamisaikaa, mitään vastausta ei tullut. Emme alkaneet sen enempää soittelemaan perään, koska talokauppa on mielestämme sen verran iso asia, että myyjän pitäisi olla innokas myymään. Ja jos jo ensimmäisen tapaamisen järjestäminen on vaikeaa, niin kuinka nihkeästi itse rakennusvaihe mahtaisi sujua?
Myös Dekotaloa harkitsimme jokseenkin vakavasti, mutta mallistosta ei meinannut löytyä mieluisaa pohjaratkaisua. Yritimme kysellä muutosmahdollisuuksista, mutta emme saaneet vastausta. Lopulta jouduimme murahtamaan, että "onko teillä myyjää, joka haluaisi myydä meille talon". Siinä vaiheessa saimme toki anteeksipyyntöjä, mutta ei meillä ollut enää fiilistä ryhtyä näin isoon projektiin kyseisen firman kanssa.
Heinäkuun puolivälissä lähdimme kalastelemaan ideoita asuntomessuilta. Kiersimme kaikki 31 torppaa ja melkein viimeisenä astuimme sisälle Helmitaloon. Olimme jo ennen asuntomessuja tietoisia Helmitalosta, mutta firma ei vaikuttanut kovin vakavastiotettavalta: nettisivut olivat vähän alkeellisen oloiset eikä Helmitalosta löytynyt tietoa oikein muualtakaan. Mansikkana kakun päällä meille oli uskoteltu, että Helmitalo on Älvsbytalon tytäryhtiö. Mitä tästä opimme: ei pidä uskoa, mitä suulaat sukulaiset satuilevat.
Helmitalo kuitenkin näytti asuntomessuilla hyvältä. Ihanalta. Kodikkaalta. Maalaisromanttiselta. Kuulin monen muunkin messukävijän puhuvan, että Helmitalo on messujen järkevin koti. Jonkun mielestä se oli myös söpöin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti