Potut pottuina

Eipä ole tarvinnut tähän talouteen ostaa yli kolmeen kuukauteen perunoita, kun ollaan oltu omavaraisia ja syöty itsekasvatettuja pottuja. :D

Muutama viikko sitten nostimme kasvimaan viimeisetkin perunat ylös, ettei halla niitä vie, ja tänään sitten käytimme jääkaapista viimeiset oman maan perunat. Sniff.

Heinä-elokuussa uudetperunat tuli nautittua ihan vaan keitettyinä.

Loppukesästä löysin kaupasta tosi kauniin perunakattilan - sellainen olikin ollut hakusessa. Normaalit kattilat on pöydässä niin ankeita!

Itse asiassa perunoita tuli keitettyä jopa niin tiuhaan tahtiin, että lopulta keitinperunat alkoivat kyllästyttää. Syys-lokakuussa aloinkin miettiä erilaisia variaatioita, miten siikliä voi käyttää, ja syksymmällä tuli tehtyä lohkoperunoita ja perunamuusia ja muutaman kerran paistettuja perunoitakin.

Lohkoperunat ovat ehkä lemppareita, ja ne kierittelen aina öljyssä, suolassa, paprikajauheessa ja valkosipulijauheessa ja päälle ripottelen juustoraastetta.

Perunamuusiin siiklin ei pitäisi soveltua, sillä siikli on lajikkeeltaan kiinteä ja perunamuusiin suositellaan jauhoisia perunalajikkeita. Päätin kuitenkin uhmata näitä lainalaisuuksia, ja kyllä kannatti! Siiklistä sai sangen herkullista muusia niin grillitassujen, lihapullien kuin uunimakkarankin kaveriksi. Ei ole tuolta isännältäkään kuulunut vastalauseita, vaikka hän normaalisti onkin enemmän riisinsyöjä.

Syksyn viimeinen siiklimuusi, nyyh.