Talo tuli!

Jo viikko sitten saimme tietää, että talomme pystytettäisiin torstaina 12.6. Eilen eli tiistaina saimme kuitenkin Helmitalolta puhelun, että he tulisivat pystyttämään talon jo päivää aiemmin.

No niin, eli meikäläisen eilisilta kuiluikin siihen, että jännitin, panikoin, pyyhin kylmää hikeä kämmenistä ja tärisin niin, että melkein oksetti. :D Tähän asti talo on tuntunut aika kaukaiselta asialta, vaikka olemmekin projektia koko ajan edistäneet, mutta nyt kun pystytyspäivä ihan oikeasti oli ovella, kaikki muuttui taas miljoona kertaa todellisemmaksi ja yöllä talon pystytys tuli jopa uniin.

Kun tänä aamuna sitten ponkaisin sängystä ylös kello 5:20, eka ajatus oli, että "tänään on SE päivä!" Aamutoimien jälkeen lähdimme ajamaan kohti Nurmijärveä, jossa olimme kello 7:20. Noin kymmenhenkinen pystytysporukka olikin tontilla jo täydessä työn touhussa! Sirkkeli lauloi ja miekkoset hymyilivät, vaikka olivat lähteneet jo ennen viittä ajamaan kohti Nurmijärveä. Huomasimme myös, että lattiamme oli edellisviikon lopussa valettu, mikä oli ihan kiva ylläri. Vaikka valu voidaan kai hätätapauksessa tehdä myös talonpystytyksen jälkeen.

Puoli kahdeksalta nosturiauto nosti ensimmäisen seinän paikoilleen. Oma jännitykseni katosi tässä vaiheessa, kun näin, miten vaivattomasti kaikki sujui.

Vartin päästä nostettiin jo seiraavaa seinää.

Kello 8:20 olohuoneen ikkunaseinä loksautettiin paikoilleen. Kuvan etualalla näkyy talon päätykolmio.

Kello 8:45, eli reilussa tunnissa, kaikki alakerran seinät olivat pystyssä.

Parvekkeen oven asennuskin kävi maasta käsin kovin näppärästi!

Ruoka- ja kahvitauon jälkeen, eli puoli kahdentoista kieppeillä, alkoi kattotuolien asennus.

Tunnin päästä näytti jo tältä.

Kello 14:30 se näytti jo ihan talolta. <3 Joku ohikulkija voi vähän ihmetellä, kun tontille on ilmestynyt talo muutamassa tunnissa!

Pystytyspäivän jälkeen tuli taas sellainen fiilis, että onneksi valitsimme nimenomaan Helmitalon! Talo on kaunis kuin karamelli ja pystytysporukka oli osaavaa, uutteraa ja rempseää sakkia. Jokaisella oli selvästi oma, etukäteen sovittu työnkuvansa, mutta myös kaveria autettiin ja siinä sivussa heitettiin myös sellaista läppää, että koko Lintumetsässä nauru raikui.

Myös kunto oli pystyttäjillä kohdillaan, sillä lämpömittarihan näytti koko päivän ajan hellelukemia ja aurinko paistoi liki pilvettömältä taivaalta, joten ei se katolla roikkuminen varmaan mitään herkkua ollut! Päivän päätteeksi palkitsimmekin koko porukan kylmillä harjakaiskaljoilla. :)

Kolmen jälkeen työmiehet lähtivät ajelemaan kotia kohti ja myös me lähdimme tontilta talolta. Varmaan hetken aikaa kestää, että aivot pystyvät sisäistämään, että nyt meillä on talo. Mutta on se jo nyt kovin rakas. :)