Tunnelmia uudesta kodista

Moi taas, ja terveisiä uudesta kodista! Täällä me nyt asumme - Lintumetsässä. Muutimme tänne tasan viikko sitten eli 25. lokakuuta. On ollut sen verran kiireistä ja sen veran paljon teknisiä ongelmia, että kertoilemme muutonaikaisista tunnelmista näin jälkikäteen.

Talon käyttöönottotarkastus oli tosiaan kaksi päivää ennen muuttoa eli torstaina 23. lokakuuta. Ihan puhtailla papereilla ei talo mennyt läpi, sillä huomautukset tuli keittiön hanasta joka kääntyy (muka) liikaa, uunista joka olisi ilmeisesti pitänyt kiinnittää kaappiin ja jakotukeista, joissa yläkerran lähdöt olisi pitänyt tulpata.

Perjantaina 24. lokakuuta Helmitalon edustaja kävi luovuttamassa talon meille. Tässä tilaisuudessa saimme kertoa, mitä puutteita olimme talossa huomanneet. No lähinnä ne olivat pieniä kolhuja ja naarmuja, joita seiniin ja ovenpieliin oli tullut rakennusvaiheessa. Saimme myös opastusta, miten poistoilmalämpöpumppua käytetään ja juttelimme, miten rakennusprojekti oli sujunut. Ja kivastihan se sujui. :)

Perjantaina siivosimme taloa iltamyöhään ja lauantaina sitten muutettiin. Sepä vasta olikin rankka päivä, vaikka meitä olikin auttamassa ahkera muuttoporukka. Kävimme noutamassa muuttopakettiauton kello kahdeksan aamulla ja palautimme sen puolenyön aikaan, eli melko pitkäksi muutto venyi.

Sunnuntaina aloimme järjestellä talolla vallinnutta kaaosta. Ja siis täällä oli niin kamala kaaos, että hyvä kun talossa mahtui ylipäänsä liikkumaan. Purimme muuttolaatikoita, kasasimme uusia huonekaluja, siivoilimme, pesimme ikkunoita, kiinnitimme verhotankoja, ripustimme verhoja...

Sunnuntai-iltana päätimme isännän kanssa myös vähän rentoutua ja nauttia uudesta kodista. Niinpä korkkasimme kuohuviinipullon ja laitoimme saunan lämpiämään. Kun sauna alkoi olla lämmin, tapahtui jotain odottamatonta: kiuas kyllä jaksoi posottaa, mutta kodinhoitohuoneesta, kylpyhuoneesta ja saunasta pimeni valot. Isäntä tarkisti sulakkeet ja ties mitä, muttei voinut käsittää, mikä oli pielessä.

Lopulta päätimme soittaa Helmitalon sähkömiehelle, joka onneksi vastasi sunnuntai-iltana puhelimeen. Sähkömiehen avustuksella onnistuimme lukemaan sähkökaapista vikakoodin ja päättelemään, että vika on kunnan sähköverkossa.

Koska sauna oli lämmin, menimme saunaan. Mikäs siinä oli pimeässä saunotellessa, löylyt kyllä oli mehevät. Vaikka talossa oli edelleen täydellisen kaoottinen tilanne ja esimerkiksi avaimet olivat hukassa, onnistuimme sentään löytämään kynttilöitä. Toki olisi ollut hauska nauttia niistä saunaan asennetuista kuitutähtivaloista, mutta kyllä kynttilätkin oli ok. Skumppalasit kädessä kävimme takapihalla vilvoittelemassa.

Jossain vaiheessa soitimme kunnan sähkömiehille ja teimme vikailmoituksen. Sähkömiehet lähtivätkin pian kirkonkylältä ajelemaan talollemme ja, meidän yhä saunoessa, sähkömiehet räpläsivät sähkökaappiamme melko pitkän tovin. Viimein selvisi, että joku naapurustossa oli aiheuttanut vian, mutta vielä maanantainakin sähkömiehet kävivät täällä ratkomassa ongelmaa. Olipa ikimuistoiset ensimmäiset löylyt!

Maanantaina täällä sitten kävikin, sähkömiesten lisäksi, myös Helmitalon miehet. He korjailivat muutamia pikkujuttuja, asensivat kodinhoitohuoneesta vielä puuttuneet peililiukuovet ja keittiöön uunin taakse kulmapalan.

Muuten viikko uudessa kodissa meni yhdessä hujauksessa. Uusi työhuonekin tuli jo korkattua, ja siivoamista ja järjestelemistä täällä kyllä riittää. Lisäksi meidän pitää opetella käyttämään noita uusia kodinkoneita, kuten mikroaaltouunia, liettä, hellaa ja astianpesukonetta. Takkaakaan ei olla vielä testattu eikä kaikkia muuttolaatikoita olla purettu eikä kaikkialla ole vieläkään verhotankoja.

Ensimmäisinä päivänä vaikutti siltä, että meillä on tavaraa aivan tuhoton määrä ja aivan liikaa ja olimme jo valmiita sytyttämään rovion keskelle pihamaatamme, mutta jotenkin ne tavarat vaan mahtuivat kaappeihin. Sekä keittiössä, kodinhoitohuoneessa, tuulikaapissa että vessassa jää kaappeja vielä tyhjiksikin ja vaatteetkin mahtuvat vaatekomeroihin ihan siedettävän hyvin. Vaatehuone sen sijaan ei ole vielä ollenkaan käytössä, kun pitäisi jonkinlaiset hyllyt ja tangot sinne suunnitella.

Pakko myöntää, että tänne muuttaminen on myös ollut jonkinasteinen kulttuurisokki. Ilman autoa täältä ei lähdetä minnekään, sillä linja-autot eivät kulje ihan samaan malliin kuin Helsingissä. Lisäksi täällä on iltaisin aivan käsittämättömän pimeää - täällähän ei ole vielä edes katulamppuja. Mutta nukummepa ainakin yömme sikeästi! Lisäksi arkeamme on hankaloittanut sellainen pikkujuttu, että meille kytkettiin vasta eilen perjantaina valokuitu, eli vasta eilen illalla täällä alkoi näkyä televisiolähetykset. Nettiyhteys ei sen sijaan vielä toimi ollenkaan, vaan joudumme surffailemaan netissä puhelimen välityksellä. Sen takia en nyt tähänkään kirjoituksen ala kuvia latailemaan.

Onneksi puhelimen netti toimii jotenkuten. Muuten puhelimemme eivät täällä Lintumetsässä sitten toimikaan, vaan tipahtelemme vähän väliä pois koko puhelinverkosta. Älkää siis ihmetelkö, jos emme vastaa - me asumme nyt maalla. :D

Loppuun vielä tunnelmaan sopiva biisi Jukka Pojalta. Jostain syystä minulla vain aina ja joka kerta tulee Brand New Ihanuus - kappaleesta mieleen meidän talomme, Lintumetsän helmi. Ihan uus ihanuus. <3