Vihdoin vihertää

Kaikkien laskelmien mukaan nurmikkomullan piti riittää koko pihaan ja sitä piti jäädä vielä muutama kuutio ylikin, mutta niinhän siinä kävi, että todellisuudessa multa loppui kesken. Niinpä multaa piti tilata vielä yksi satsi, eli 12 kuutiota, lisää.

No 6.6., eli Gustav Kanin nimipäivänä, pääsimme viimein aloittamaan nurmikonkylvön ja heitimme ensimmäiset siemenet maahan hyvin juhlallisin mielin. Aloitimme kylvön etupihalta ja kun olimme edenneet talon etukulmalle asti eli ei kovin pitkää matkaa, niin ensin yltyi yhtäkkiä tuuli ja sitten alkoi taivaalta tippua vettä. Kiva. Kylväminen piti lopettaa. Tulihan sitä jo liki puoli tuntia aherrettuakin. Onneksi Lintumetsän linnut eivät sentään tulleet nokkimaan siemeniä maasta.

Kyseisen episodin jälkeen olemme jatkaneet kylvöjä aina, kun säät ovat sallineet. Tosi tuulista on ollut ja meistä onkin viime viikkoina tullut melko neuroottisia tuulentarkkailijoita. Tuulisella kelillä kylväminen on ihan mahdotonta, sillä siemenet meinaavat sinkoilla naapurien puolelle.

Emme ole edes yrittäneet kylvää kovin isoja aloja kerralla, vaan valitsemme pihasta aina n. 30-60 neliön kokoisen alueen, jonka kylvämme. Näin siementen menekki on helpompi arvioida.

Ja kyllä, minut on nimetty viralliseksi siementensekoittajaksi. Mikä kunnia! Työpisteeni on varastossa, jossa punnitsen keittiövaa'an avulla, paljonko siemeniä menee kylvettävälle alalle. Sitten sekoitan joukkoon vielä oikean määrän apilaa.

Aina ennen kuin olemme alkaneet viskoa siemeniä, olemme jyrsineet maan vielä kertaalleen rikki. Tuo onkin ollut melko välttämätön työvaihe, sillä pintamaa on päässyt kovettumaan niin paljon, että ilman jyrsimistä sitä olisi melko mahdotonta haravoida siementen peitoksi.

Ja sitten siemeniä heittelemään. Oma ranneliikkeeni siementenheittelijänä ei ole vielä kovinkaan harjaantunut, mutta kyllä se ranne siitä notkistuu, mitä enemmän hommaa tekee.

Mutta katsokaas tuosta videolta noin kahden minuutin kohdalta, miten letkeästi siemenet lentelevät! Aika mieletöntä, että nurmikonkylvöstäkin on olemassa opetusvideoita. :D

Siemenet peitetään siten, että haravalla tehdään edestakaista liikettä.

Ja sitten vielä jyrätään, jotta siemenet saavat mullasta hyvän tartuntaotteen, tai jotain.


Vielä olisi pihasta pieni osio kylvämättä, mutta se on ihan yhden illan homma. Sadetta ollaan nyt kylvöjen aikaan saatu ihan liian vähän. Jos taivaalta on pisaroita ropissut, niitä on tullut niin vähän, etteivät ne kunnolla edes kastele kylvöstä. Niinpä joka ilta pitää varata 1,5 tuntia siihen, että pönötämme pihalla letku kourassa ja kastelemme maata. Tuntuu vaan, että kylvöstä saisi kastella ihan hulluna, että maa pysyisi seuraavan vuorokauden kosteana. Jos maa kuivahtaa, siemenet eivät kuulemma idä.

Vaikka ensikertalaisia nurmikonkylvössä ollaankin, emme me kovin pahasti ole epäonnistuneet: yhdeksäntenä päivänä kylvöstä etupihalla oli havaittavissa pieniä nurmikonhaituvia. Jes, työvoitti! Tätä ollaan viimeiset kaksi kuukautta odotettu!

Siemenseokseksi valitsimme ihan perus olonurmikon, jota myydään melkein kaikissa marketeissa ja puutarhakaupoissa. Siemenseoksessa on sekä  punanataa, niittynurmikkaa että englannin raiheinää, ja nimenomaan raiheinä on kai se, joka itää noista ensimmäisenä. Niittynurmikan itämisessä puolestaan voi mennä useampikin viikko.

Extranahan sekoitimme siementen joukkoon myös valkoapilaa, joka on myöskin nopea itämään. Jännityksellä odotan jo sitä, kun piha on täynnä apilankukkia ja pääsen tutkailemaan, löytyisikö seasta myös muutama neliapila. :) 

Lintumetsän puut

Toukokuun lopussa istutettiin pihaan puita ja pensaita – mietittiin, että helpompi nuo on istuttaa ennen nurmikon kylvämistä.

Asemakaavahan määrää, että pihaamme on istutettava 10 puuta, mikä tuntuu melko isolta määrältä tämänkokoisella tontilla. Niinpä oli vähän haastavaa pähkäillä, mitkä puut pysyisivät suhteellisen pienikokoisina, ettei pihasta tulisi turhan varjoisa.

Aika kasa tuli luettua talven ja kevään aikana puutarha-aiheista kirjallisuutta ennen kuin nämä puut valikoituivat pihaamme:


1) Tuurenpihlaja

Kai nyt etupihalla puu pitää olla. Tälle pienelle etupihalle emme kuitenkaan halunneet mitään liian suurta puuta, etteivät kulkuväylät kävisi ahtaaksi, vaan toiveena oli löytää tarpeeksi näyttävä, mutta ei kuitenkaan liian suuri puu.

Lopulta puuksi valikoitui siis tuurenpihlaja. Se on sirompi kuin kotipihlaja, eli kasvaa noin 5-10-metriseksi. Kaikista parhaiten se viihtyy kuulemma aurinkoisella paikalla, ja kyseiseen etupihan kohtaanhan aurinko oikein porottaakin.

Pihlajat ovat luonnostaan nättejä puita, ja tuurenpihlaja on erityisen nätti syksyisin: ensin kehittyvät marjatertut ja sitten koko puun lehdistö muuttuu punaiseksi - väri sopii hyvin yhteen talon katon kanssa. :D Ja puu kuulemma pitää lehtensä vielä marraskuussakin, ja keväisin se virkistyy taas ensimmäisten joukossa.

Tuure on jotenkin

sympaattinen persoona! Taimitarhalla kerrottiin, että Tuure on myös jänöjen ykkösherkku, joten päätimme viritellä Tuurelle massiiviset suojaverkot näin kesäksikin.

Tuurelle oli "ihana" kaivaa kuoppaa, kun samaisessa kohdassa oli ennenkin ollut puu ja juurakot piti repiä irti.

2 & 3) Kartiotuija & kartiomarjakuusi

 
Muutama vuosi sitten ostimme edellisen asuntomme parvekkeelle pienen kartiotuijan. No tähän päivään asti tuija on elellyt ruukussa, mutta lähipäivinä tuija muuttaa etupihamme havukasvipenkkiin.

Omasta mielestäni havut ovat takapihalle jotenkin liian arkisia, joten etupiha on tuijalle ehdottoman oikea osoite. Havupenkkiin se saa kaverikseen ainakin pallotuijan koska se on niin hauskan näköinen, kartiomarjakuusen koska sellainen tarttui jo ex-tempore kaupasta mukaan sekä jotain muita rehuja, jotka voisivat vaikka kukkia. Silloin se ei tosin ole enää havukasvipenkki, vaan vain kasvipenkki. Kuvat tuosta luomuksesta julkaistaan myöhemmin.


4) Kyynelkoivu

Jotenkin vaan halusin pihaamme koivun. Perinteiset raudus- ja hieskoivut eivät kuitenkaan tulleet kysymykseen, koska emme halua pihaan mitään 20 metriä korkeaa varjostajaa.

Sitten tajusin, että on olemassa myös kyynelkoivu-niminen puu. Se on vartettu rauduskoivun runkoon, siinä on ohuet ja riippuvat oksat ja se kasvaa vain 4-6-metriseksi, mutta sitäkin leveämmäksi, puuksi.

Hassu puu. Päätimme, että se sopisi mainiosti takapihallemme, koska siinä on sopiva ripaus perinteistä koivua, mutta kasvutavan puolesta myös näyttävyyttä ja jännityksellisyyttä.

Ja talvisin kyynelkoivut ovat kuulemma melkoisia taideteoksia, kun lumi verhoaa alaspäin kaartuvia oksia.

Koivu vastaistutettuna. Istuttamisen jälkeen annoimme jokaiselle puulle 30 litraa vettä - siksi näyttää siltä, että kuvan puu on vedenpaisumuksen vallassa.

Ei koivun istuttaminen ihan ongelmitta sujunut. Meikäläisellä oli niin kova vauhti päällä, että meinasin haudata kuoppaan myös kottikärryt.

5) Kirsikka

Takapihalle tulee hedelmäpuutarha ja isännän ehdoton edellytys oli, että pihaan on saatava kirsikkapuu. :) Kirsikkalajikkeeksi valitsimme fanalin. Sen pitäisi olla itsepölytteinen, satoisa ja hiukan makeampi kuin perinteinen varjomorelli, joka myös oli yksi vaihtoehtomme. Satoa pitäisi tulla jo parin vuoden päästä. Kirsikkapuut kasvavat 5-8 metriä korkeiksi ja ne kukkivat toukokuussa upeasti. 

Fantastinen fanal.

6 & 7) Omena

Samaiseen hedelmätarhaan isäntä halusi myös omenapuita, ja vieläpä kaksin kappalein. Lajikkeiksi valikoituivat Pirja ja Petteri, koska onhan omenapuita ihan älyttömän hauska kutsua nimellä.

Vaikka Pirja ja Petteri ovat itsepölytteisiä, nimenomaan Pirja ja Petteri sopivat myös toisillensa pölyttäjiksi ja näin sadosta voi tulla entistä muhkeampi.

Pirja on kesäomena ja sen hedelmät kuulemma kypsyvät ihan ensimmäisten joukossa, jo elokuun alkupuoliskolla.

Petteri taas on myöhäiskesän lajike: hedelmien pitäisi kypsyä syyskuun alkupuolella ja hedelmiä voi varastoida useita viikkoja ennen kuin huononevat.

Molempien pitäisi olla terveitä, vastustuskykyisiä ja satoisia lajikkeita.

Pirja kukki kauniisti, kun se muutti meille. :)

Hyvällä omenapuulla on kuulemma mahdollisimman avarat oksakulmat ja jos oksakulmat eivät ole tarpeeksi avarat, oksiin pitäisi ripustaa painoja. Pirjan oksakulmat taitavat olla melko mainiot.

Petteri.

Heti omenapuiden istutuksen jälkeen tuli kova myrsky ja Pirjalle kävi tosi kehnosti: oksa meni tuulessa poikki. :( Toivottavasti Pirja-parka toipuu.

Pirjan katkennut oksa ei mennyt suinkaan ihan hukkaan, vaan Gustav Kani sai siitä purtavaa.

8) Luumu

Minä halusin pihaan luumupuun! Lajikkeeksi valitsimme Sinikan, koska onhan luumupuuta ihan älyttömän hauska kutsua nimellä. :D

No ei vaan: Sinikka on hyvä, koska se on itsepölytteinen, se tulee varhain satoikään, se tuottaa paljon satoa ja puu jää melko pienikokoiseksi.

Siniluumu Sinikka.

 9 & 10) Pikkusyreeni

Pikkusyreenejä ei olla vielä hommattu tai istutettu, sillä ne tulevat sitten terassin valmistuttua terassin edustalle.


Pikkusyreenit ovat 1,5-metrisiä, rungollisia syreenipuita, joissa on violetit kukat. Ja koska halusin joka tapauksessa pihaan syreenejä, niin järkevintähän on valita lajike, joka voidaan luokitella puuksi, kun puita kuitenkin pitää olla se 10 kappaletta.


Puiden lisäksi istutimme pihaan toki myös marjapensaita. Marjatarha tuli niin ikään varaston vierustalle omenapuiden ja kasvimaan välittömään läheisyyteen. Marjatarhaan tuli Lepaan punainen karviaispuska, joka on muuten jo ihan täynnä pieniä marjanalkuja, pensasmustikka, mustaviinimarja sekä kolme Maurin makeaa vadelmapensastainta.

Maurin makean pitäisi olla mainio, sillä se kai pysyy matalahkona eikä sitä pitäisi joutua tukemaan. Ja pensasmustikka saattaa kuulemma tuottaa jopa 8 litraa marjoja. Uskon vasta, kunhan itse näen. :)