Kukat on ihania

Tiesittekö, että kukkaset ovat kasvimaalla paitsi kauniita, myös hyödyllisiä? Ne nimittäin pitävät tuholaiset loitolla syötävien kasvien kimpusta.

Olikin onni, että kylvin kasvimaalle "Nannan yllärikukkia": kasvimaalle ei ole ainakaan vielä minkään sortin tuholaiset, paitsi Gustav Kani, tehneet yllätyshyökkäystä, ja lisäksi olemme hakeneet jo monen viikon ajan kasvimaalta myös sisälle kukkia.

Tässä kasvimaan kaunistuksia:

Kehäkukan siemeniä saatiin kaupanpäällisenä, kun tilattiin niin paljon multaa.

Sama keltaisena, talonvärisenä. :)

Kesämalvikki on herkännäköinen kaunotar.

Jos joku tietää, mikä on tämä valkokukkainen hujoppi, niin saa kertoa.

Samoin tämän tyypin henkilöllisyys on vielä vähän hämärän peitossa.

Auringonkukat ovat kasvimaan näyttävimpiä kukkia. Tämä arska tosin on pienikokoinen - jättiyksilö ei ole vielä ehtinyt kukkaan.

Punavalkoiset petuniat eivät sen sijaan kasva kasvimaalla, vaan ruukussa. Ne ovat näin loppukesällä suorastaan röyhähtäneet upeaan kukoistukseen.

Oi, kukkaset ovat niiiiin ihania!

Terassi

Emme me koko kesää ole vain pihaa laittaneet, vaan kyllä kesään on kuulunut ihan oikeaa nikkarointiakin.

Kun piha oltiin saatu kesäkuun aikana kukoistamaan, kesä-heinäkuun vaihteessa isäntä alkoi tehdä takapihalle terassia.

Rungon kasaamista kesäkuun lopussa.

Myös allekirjoittanut kelpuutettiin mukaan kiinnittämään kansilautoja, jee! Olin se, joka porasi reiät ja isäntä oli se, joka kiinnitti ruuvit. Päädyimme sileisiin lautoihin, koska ne on takuulla helpompi pitää puhtaana kuin uritetut.

 Ja heti kun terassille oli kiinnitetty tarpeeksi kansilautoja, terassille kannettiin grilli, joka olikin ollut meillä jo vuoden päivät odottamassa terassin valmistumista.

Ja sitten kun kiinnitimme kansilautoja vielä lisää, hommasimme meille molemmille omat, jalalliset riippumatot, jotka pystytimme terassille.

Sitten terassiin vielä kiinnitettiin vähän näkösuojarimoja yksityisyyden turvaamiseksi, ja nyt terassilla näyttää tältä:

Terassista tuli yli 28 neliön kokoinen. Aiomme hankkia terassille ison ruokapöydän, kunhan mieleinen löytyy, ja pidämme tärkeänä, että terassilla olisi isosta pöydästä huolimatta tilaa tehdä muutakin kuin istua pöydän ääressä. Siksi halusimme väljän terassin.

Terassin etualalle emme lopulta halunneet minkäänlaista kaidetta - jotenkin kaiteellinen terassi olisi tuntunut siltä, että olisimme jossain karsinassa. Eikä kaide olisi näyttänyt kivalta olkkarin ikkunasta katsottaessa. Ja onhan tuo terassi sen verran tilava, ettei sen reunalta kenenkään pitäisi vahingossa tipahtaa.

Terassin eteen isäntä nikkaroi täyspitkän portaan. Se oli mielestämme tyylikkäin vaihtoehto.

Vähän terassissa on vielä keskeneräisiä juttuja, kuten että porras on viimeistelemättä ja yski näkösuojarimoitus pitää vielä maalata toiseen kertaan. Muutenkin olemme olleet viime viikot maalauspuuhissa ja talo onkin ihan pian maalattu toiseen kertaan.

Aika paljon on tullut myös vietettyä terassilla aikaa, eli on lueskeltu, työskennelty, pötkötelty riippumatoissa sekä vilvoiteltu ja grillikin on parhaassa tapauksessa kuumana kahdesti päivässä.

Tiesin kyllä, että tuo isäntä taitava on, mutta en osannut sentään näin upeata terassia toivoa. :)

Supermultaa

Nyt kun kesä on edennyt jo elokuulle, olemme tulleet hyvinkin varmoiksi siitä, että pihassa käyttämämme Metsäpirtin multa on jonkinlaista supermultaa. Kaikki nimittäin kasvaa ihan hullunlailla!

Kyllähän se toisaalta tiedossa oli, että tuollainen kompostimulta on ravinteikasta, mutta ihan tällaista kasvun ihmettä emme odottaneet.

Moni puhui meille etukäteen, että ensimmäisenä kesänä nurmikko olisi vielä ohutta ja laikukasta ja kaljut kohdat korjaantuisivat vasta ajan myötä. Mitä vielä: en ole ehkä ikinä missään nähnyt näin tuuheaa nurmea, mikä meillä on nyt jo - kaksi kuukautta ensimmäisten kylvöjen jälkeen.

Gustav Kani tarkkailee nurmikon kasvua.

Sen lisäksi, että nurmikko on tuuhea, se myös kasvaa älyttömän nopeasti - jopa liian nopeasti. Nyt olemme joutuneet leikkaamaan nurmikkoa kahden-kolmen päivän välein. Kerran leikkuuväli venähti neljään päivään, ja silloin leikkaaminen olikin ihan tuskaista: nurmi oli niin pitkää, että leikkuri meni tukkoon noin kolmen metrin välein ja leikkaaminen ja tukosten jatkuva avaaminen veivät tosi paljon aikaa.

Ja koska nurmikko kasvaa niin kovaa vauhtia ja nurmikkoa pitää ajella niin usein, eivät edelliset ruohonsilput ehdi kadota nurmikolta ennen seuraavaa leikkauskertaa. Niinpä isoimmat silput on hyvä haravoida ainakin silloin tällöin pihasta pois, jotta leikkuri ei ihan niin herkästi tukkeutuisi.

Kaikenlaisia ongelmia siis. :D Ihan jännä nähdä, millaiseksi nurmikko kehittyy vuosien saatossa ja miltä se näyttää esimerkiksi ensi talven jälkeen. En kyllä yhtään panisi pahakseni, vaikka tuo kompostoitu supermulta vähän menettäisi vuosien kuluessa tehoaan.

Nurmikon lisäksi myös kasvimaan kylvökset ovat kasvaneet ihan hervottomiksi: perunanvarret humahtivat hetkessä marjapensaan kokoisiksi ja uudetperunat on jo aika valtavia mötiköitä.

Salaatinkeristä tuli tällaisia.

Myös marjapuskat ovat tuottaneet iloisia yllätyksiä, nimittäin marjoja! Luulimme, ettei marjoja vielä ensimmäisenä kesänä tulisi, mutta mitä vielä: pääsimme juuri maistelemaan ensimmäiset mustaherukat, karviaiset ja vadelmat. Mustaviinimarjoja tuo ylväs taimemme tuotti vain ruokalusikallisen, mutta vadelmia ja karviaisia on tulossa taimien kokoon nähden oikein hyvä määrä. Hyvin ovat siis marjapensaatkin sopeutuneet ja juurtuneet tuohon supermultaan.

Ja sanomattakin on varmaan selvää, että Maurin Makeat vadelmat ovat niin isoja mollukoita ja niin makoisia, etten ole ennen vastaavia nähnyt.