Pihalla

Viikonloppuna oli lämmin ja aurinkoinen syyssää, joten innostuimme tekemään pihahommia ja vuokrasimme minikaivurin yhdeksi päiväksi klaukkalalaisesta konevuokraamosta.

Siis kaivuri oli tosi näppärä ja tosi mini - niin mini, että talon emäntäkin uskalsi sillä hurjastella. :)

Tässä se on

Mutta kaivuri oli juuri passelin kokoinen meidän tarpeisiin, eli ojankaivuuseen. Helmitalon kaivurikuskihan joutui aikoinaan tukkimaan tonttimme edustalta kunnan kaivaman ojan, jotta nosturi pääsi ajamaan tontillemme. Nyt sitten kaivoimme ojan auki ja laitoimme kulkureitin kohdalle kuuden metrin pituisen rumpuputken.

Putken asennus.

Kulkureitistä tuli ihan älyttömän hieno :)

Kaivoimme myös meidän ja naapurin rajalle pienimuotoista painannetta. Tulevaisuudessa voimme täyttää sen mullalla ja istuttaa siihen puska-aidan.

Kuorimme myös varaston vierustalta ylimääräistä maata pois, teimme tasoittelutyötä ja revimme pois pahimpia juuria, joita metsätontiltamme löytyy melkoinen määrä.

Keskipihalla tasoittelimme pahimpia kuoppia maa-aineksella, jota Helmitalon kaivurikuski aikoinaan jätti pihaamme aika kasan.

Maata möyhentäessä yllätyimme iloisesti, kun maa ei vaikuttanutkaan niin pahalta savimaalta kuin mitä teettämämme pohjatutkimus antoi ymmärtää. Paikoittain maa vaikutti ihan kuohkealta ja multaiselta, joissain kohdissa turpeiselta ja toisaalla taas hiekkaiselta. Tiedä sitten, mitä maanparannusaineita kannattaa levitellä savitontille, jossa olosuhteet vaihtelevat näin paljon.

Mutta nyt voi joka tapauksessa talvi tulla. Paljon saimme yhden kaivuripäivän aikana hommia tehtyä. Talven aikana maa varmaan painuu huomattavasti, ja vasta kevään koittaessa näemme, paljonko pihaa vielä pitää tasoitella ennen mullan levittämistä ja nurmikon kylvämistä.

Jussi tuli taloon + valu kuiva

Tällä viikolla tapahtui taas jännittäviä asioita. Ensinnäkin Tiilerin miesten piti tällä viikolla informoida meitä, minä päivänä takkamme, Pikku-Jussin, pitäisi saapua, jotta tiedämme olla vastaanottamassa takkatoimitusta.

No torstaina Tiilerin tyypit soittivat, että he ovat nyt pihassamme ja tiedustelivat, mihin takkatiilet voi laskea.

Meillä oli tietenkin koko torstai-ilta buukattu täyteen muita menoja, joten emme joutaneet takkatiiliä sisälle kanniskelemaan. Sen sijaan isäntä kävi tontilla katsastamassa, miten Pikku-Jussin osaset oli tontille jätetty.

Takkatarvikkeet mahtuivat lopulta aika pieneen kasaan ja kaikki oli ihan asianmukaisesti suojattu.

Talolla isäntä myös yllättyi totisesti: siellä oli nimittäin Helmitalon maalari-laatoittaja laittamassa kosteisiin tiloihin vesieristyksiä. Samalla loppui myös valun kuivumiseen liittyvä epätietoisuutemme, sillä isäntä sai kuulla, että lattiavalumme on täysin kuivunut. Jipii! Noin 14 viikkoa valun kuivuminen kesti, eikä Helmitalon konttorista oikein herunut väliaikatietoa kuivumistilanteesta.

Samalla isäntä kuuli, ettei takkatiiliä oikein voi kantaa sisälle seuraavanakaan päivänä, sillä Helmitalon mies meinasi laatoittaa tuulikaapin lattiaa eikä laattojen päältä parane ihan heti tassutella.

Niinpä päätimme kantaa tiilet taloon lauantaina. Pari tuntia siinä meni, kun kannoimme 2000 kiloa tiiliä olohuoneeseen ja asettelimme tiilet numerojärjestykseen.

Nyt olohuone on melko täynnä kaikenlaista mööpeliä ja kivenmurikkaa. Toivottavasti muurari ehtii talolle ennen kiintokalusteasentajaa, sillä esim. kodinhoitohuoneen kalusteet on hiukan huonosti saatavilla tiilikasojen takaa. :D

Meillä on keittiö

Syysflunssa hellitti sen verran, että pääsimme talolle selvittämään kiintokalustemysteeriä. Ja niin kuin laskun päivämäärästä olimme nokkelati päätelleet, kiintokalusteet oli tosiaankin jo toimitettu talolle, ja ilmeisesti jo viikko sitten perjantaina. Itsehän emme odottaneet kalusteiden saapuvan vielä pariin kuukauteen. Mutta hyvä näin!

Tadaa: keittiö oli jopa jo asennettu!

Keittiön oikeata sivua...

...ja vasenta sivua.

Keittiö totisesti ylitti odotuksemme! Tai siis onhan meillä niin hyvä maku, ettei me rumia keittiökomeroita oltaisi valittu, mutta luonnossa keittiö näytti vielä miljoona kertaa komeammalta kuin piirroksissa! Jokohan pitäisi alkaa vertailla myös kodinkoneiden hintoja?

Myös työhuoneeseen ja makuuhuoneeseen oli kaapit asennettu.

Sen sijaan olohuone oli kuin pyörremyrskyn jäljiltä. Siellä osa talon kaapistoista odotti vielä asennusta. Asentamatta oli siis vielä kodinhoitohuoneen, vessan ja tuulikaapin kalusteet.

Kiintokalusteet? Nyt jo?

Talon sisätiloissa ei ole tapahtunut sähkömiehen vierailun jälkeen, eli yli viikkoon, yhtikäs mitään. Nyt kai eletään sitä piinaavaa aikaa, kun odotetaan lattiavalun kuivumista. Tosin se on kuivunut jo vähän yli kolme kuukautta, ja 3-4 kuukaudessa se kai yleensä tuppaa kuivumaan.

Hetkeen emme ole itsekään pistäytyneet talolla, sillä syysflunssa on meihin muihin, paitsi Gustav Kaniin, iskenyt. Tänään kuitenkin postiluukusta tipahti kiintokalustefirman lasku tekemistämme kalustemuutoksista.

No laskussa kaikki tiedot kyllä täsmäsivät, mutta lapussa luki, että kalusteiden toimitus on 29.8., eli viime viikon perjantaina. Eli onkohan meitä talolla keittiökaapit, vessan mööpelit ja muut kiintokalusteet odottamassa, häh? Ja me olemme vain kotona niiskuttaneet flunssaisina.

Aika mystistä, jos kiintokalusteet on ihan oikeasti jo toimitettu: Helmitalon papereissa nimittäin lukee, että kalusteet asennetaan 2-3 viikkoa ennen muuttoa. Ja meidän muutonhan pitäisi olla joulukuussa. :D On tämä vain niin jännittävää, kun ei oikein tiedä, milloin mitäkin tapahtuu ja ollaanko aikataulussa! Ja tämä spekulointi...! Ah, pakko päästää pian talolle tarkastamaan tilanne!

Sähköö

Kaikesta päätellen sähkömies on taas käynyt talollamme. Ai että mistä tiedämme? No koska...

...kodinhoitohuoneen kattoon on ilmestynyt valaisin...

...samoin kuin tuulikaappiin.

Myös palohälyttimet on asennettu.

Seinistä löytyy valokatkaisijat...

...ja myös pistorasiat on sekä sisäseinissä...

...että ulkoseinissä.

Meillä on tätä nykyä myös ovikello, joten tervetuloa kylään. :D

Yhtenä päivänä kaivoimme isännän kanssa ojan varaston sähkökaapelille, jotta sähkömies voi sitten seuraavalla vierailullaan vetää sähköt myös pihavarastoomme. Ai että, kun kaapeliojaa oli ihana kaivaa vesisateella, kun savimaa muuttui tuhottoman painaviksi kuraklönteiksi.

Saimme kaivuutyön tehtyä, vaikkei meillä ollut apuna edes ahkeraa kaivuuesimiestämme, jota Gustav Kaniksi kutsutaan.

Onneksi saappaisiin takertuneet savipaakut voi sentään käydä huuhtomassa viehättävään kahluualtaaseen, joka pihan perälle on näillä sateilla muodostunut.