Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...

...joten tässä talon ja tontin lopulliset lupakuvat. Klikkaamalla suurenevat.

Julkisivut.

Pohja.

Asema.

Projektipäällikön kevättervehdys

Heippa!

Gustav Kani täällä kirjoittelee pitkästä aikaa, hypähdin tänne rakennusblogiin tuolta Iloloikkien puolelta!

Ellette vielä tienneet, niin meikäkani on tämän koko rakennushässäkän projektipäällikkö, ylirakentaja, työnjohtaja ja laaduntarkastaja. Viime aikoina olen ollut kiireinen, kun olen toiminut myös laatantestausryhmän esimiehenä.

Niin, emäntä ja isäntä antoivat minulle tuulikaapin potentiaaliset lattialaatat testaukseen, sillä ei ole lainkaan yhdentekevää, miltä laatat tuntuvat minun käpälieni alla. Ainakaan liian liukkaita laatat eivät saa olla, koska liika liukkaus rajoittaa tai ainakin hankaloittaa luontaista liikkumismuotoa, jota iloloikkaukseksi kutsutaan.

Toinen testattavista laatoista oli 30x30-kokoinen ja kuului uuden kotikolomme vakiovaihtoehtoihin, toinen oli 45x45-senttinen eikä se ollut vakkarivaihtoehto, mutta eivät emäntä ja isäntä joutuisi siitä lisähintaakaan maksamaan.

Ensimmäisenä testauspäivänä totesin, että keltainen matto on kaikista miellyttävin pötkötysalusta.

Kahden vaiheilla.

Koska emäntä haukkui minut hyödyttömäksi hyppypossuksi ja hän uhkasi erottaa minut koko testiryhmästä, päätin vähän aktivoitua laattojen suhteen.

Seuraavana päivänä kokeilinkin varovaisesti laatoille loikkaamista. Mutta hyi yäk, pienempi laatta oli kurja! Syy ei kuitenkaan ollut se, että laatta olisi luistanut käpälien alla, päinvastoin: laatta oli aivan liian karhea! Jos loikkisin noin karhean laatan päällä päivittäin, käpäläkarvani kuluisivat kurjasti, samoin kuin emännän villasukat. Laatta myös pitää ikävää rahinaa käpäliä vasten - niin karhea se on! Kun laatta on nyt jonkin aikaa lojunut huoneeni lattialla, mieluummin sekä minä, emäntä että isäntä kierrämme laatan kuin suruloikkaamme laatan päältä.

Sen sijaan suuri laatta ei tunnu käpälien eikä kuulemma villasukkienkaan alla kurjalta. Laatta ei ole liian liukas mutta se ei myöskään hiljennä loikkausvauhtia, ja koska suurempi laatta ei ole niin karhea kuin pieni laatta, suuri laatta on helpompi lakaista puhtaaksi esimerkiksi hiekanmuruista tai heinänkorsista.

Nyt olen ottanut suuren laatan jo ihan ikiomakseni ja vedän yleensä makoisia päivätirsoja pää laatan päällä. Kun viimein nousen nokosiltani, huomaan, että laattaan on jäänyt suuni kohdalle kuolajälki. Kuolaa ei kuitenkaan ole paljon - se vain näkyy paremmin tummassa laatassa kuin mitä se vaaleassa näkyisi.

Täydellinen tyynyni!

Ai niin, olen saanut viime aikoina herkutella myös oksilla, jotka on kerätty uudelta reviiriltämme, jota kuulemma tontiksi kutsutaan. Tontillamme kasvaa kai paljon pajua, ja pajua en yleensä tykkää nakertaa, mutta oman tontin pajunoksat minulle kyllä maistuvat, namskis!

Innoissani odotan niitä keväisiä päiviä, kun emäntä ja isäntä raivaavat koko tontin kaikista risuista ja kaatavat siellä kasvavan monikymmenmetrisen koivun ja antavat sen minulle iltapalaksi. Tai itse asiassa voisin mennä henkilökohtaisesti valvomaan tontinraivausurakkaa, ettei yhtään risua, keppiä tai mullanmurusta heitetä epähuomiossa pois. Hampaineni voin harventaa pöheikköä ja käpälilläni kaivan tantereen tasaiseksi, jotta voimme sinne uuden kotikolomme rattoisasti rakentaa.

Lupahakemus jätetty!

Jipii, paperisodan voitto on meidän! Rakennuslupahakemus on pantu vetämään 19.3., mutta olipahan homma!

Tältä näyttää rakennuslupahakemus.

Ensinnäkin kunnalta piti tilata ties minkälaista tontin rekisterikarttaa, kaavaotetta ja kiinteistörekisteriotette, niin juu, ja haalimme myös lainhuudatustodistuksen ja kunnallistekniikan liittämiskohtailmoituksen ja sähkölaitoksen lausunnon ja energiatodistuksen. Unohdinkohan jotain?

Parhaimmillaan yksi paperilappunen taisi maksaa 80 euroa, eli ei se hakemus halvaksi tullut. Muutenkin on vähän naurettavaa tilailla kunnalta noita papereita vain, jotta voimme postittaa ne heille takaisin hakemuksen yhteydessä. :D

Eikä hakemuslomakkeen ja väestörekisterikeskuksen tilastointilomakkeen täyttäminenkään ihan mutkatonta ollut. Siinä vaiheessa kun oltiin käyty paperisotaa jo aika tovi, RH1-lomakkeessa kysyttiin tilan nimeä. Siinä vaiheessa iski epätoivo. Paperisota oli nujertanut kaiken luovuuden, mutta väkisin yritin ehdottaa isännälle Käpälämäki-nimeä. Ei kelvannut, koska talommehan ei varsinaisesti sijaitse mäessä. :D Lopulta vastaava mestarimme päästi meidät piinasta kertomalla, ettei tontteja suinkaan tarvitse asemakaava-alueella nimetä, vaan saamme tonttimme nimeksi viehättävän, viisinumeroisen tunnuksen. Nice?

Niin, ja samaan syssyyn aloimme udella vastaavalta mestarilta, missä vaiheessa asemakaavapiirroksemme on. Vastaus: Ei ole missään vaiheessa, koska sen laatiminen ei kuulu vastaavan mestarin toimenkuvaan. Ja me amatöörit olimme koko ajan olettaneet, että asemakaavahommeli on hänen heiniään! Onneksi pelastajaksemme ja asemakaavoittajaksemme riensi lopulta isännän eno.

Lopullisia piirustuksiakin pallottelimme tovin jos toisenkin. Lopullisten päätösten tekeminen oli vai-ke-aa! Mietimme, haluammeko kuistiin, terassiin ja parvekkeeseen perinteiset pystykaiteet vai modernit vaakarimat. Myös terassin lopullinen koko mietitytti. Mistä sitä voi tietää, minkä kokoiselle terassille on tarvetta?

Vaihdoimme viime hetkellä myös etukuistin eli sisäänkäynnin tyyliä. Käynti etukuistille tuleekin nyt vasemmasta sivusta eli autokatokselta päin, kun alun perin sisäänkäynnin piti olla suoraan edestä.

Ai niin, ja myös talon väri tuli päätettyä ainakin suurin piirtein. Siitä tulee keltainen ja katosta tiilenpunainen, nurkkalaudat ja ikkunanpielet ovat valkoiset. Ei edes ollut vaikea valita. ;)

Pari vaihtoehtoa.

Ja mistä sitä voi tietää, haluammeko takapihalle lopulta kivi- tai sorapolun, joka johtaa varastokopille, vai onko kätevämpää, jos koko takapiha on yhtenäistä nurmikenttää? Ja mistä me voimme tietää, missä kohtaa pihaa haluamme pyykkimme kuivata? Valintoja, valintoja...

Ai niin, ja viime hetkellä vaikeaksi heittäytyi myös varastokopin katto. Meille tulee siis varastoksi tämä Lillevilla.

Varasto.

http://www.luoman.fi/fi/lillevilla-piharakennukset/mallisto/item/lillevilla-295-pariaitta-varasto?category_id=4

Jotenkin yhtäkkiä ymmärsimme, että eihän varaston huopakatto taidakaan olla kaavamääräysten mukainen, sillä kaavassa sanotaan, että pääasiallisen kattomateriaalin pitää olla tiili tai konesaumattu pelti. Isäntä kysyi rakennusvalvonnasta, koskeeko kaavamääräys myös varastokoppia, ja vastaus oli, että leikkimökistä saisi toki tehdä huopakattoisen, mutta varastosta ei.

Ja koska varastoa ei ole suunniteltu niin tukevaksi, että se kestäisi painavan tiilikaton, ongelmia oli luvassa. Konesaumattu pelti kuulemma taas on liian kinkkinen amatöörin asennettavaksi. Onneksi rautakaupan tyypit osasivat suositella meille "feikkikattoa", joka siis näyttää ihan konesaumatulta pelliltä, mutta ei sitä oikeasti ole, vaan on helpommin asennettavissa. Taas soiteltiin rakennusvalvontaan ja kyseltiin, kävisikö sitten tämä katto, ja onneksi kävi!

Niin ja naapureiden kuuleminen piti tietenkin myös hoitaa ennen kuin jätettiin lupahakemukset.

Alun perin saimme kunnalta virallisen listan, jossa luki, että kuultavia naapureita olisi kolme. Sitten eräs naapuri listan ulkopuolelta ottikin meihin yllättäen yhteyttä ja he halusivat esitellä suunnitelmansa meille. Hetken ihmettelimme, pitääkö heidän tosiaan esitellä suunnitelmansa meille, mutta meidän ei tarvitse kuulla heitä. Lopulta saimme vahvistuksen, että kunta oli kämmännyt ja meidän pitäisi kuulla myös näitä neljänsiä naapureita.

Niinpä eräänä kauniina tiistai-iltana eli eilen ajelimme ympäri ämpäri lähitienoita ja kävimme pyytämässä kaikilta tulevilta naapureilta nimmarit. Iltamyöhällä vielä täytettiin viimeiset lappuset pimeässä autossa ja mentiin tipauttamaan koko nivaska vastaavan mestarin postilaatikkoon. Huh, helpotus - nyt ne paperit on pois omista käsistä ja naapuritkin vaikuttavat mahtavilta!

On myös jännittävä nähdä, millainen koko asuinalueesta lopulta muodostuu. Ainakin lähinaapureiden talot näyttävät olevan pulpettikattoisia, harmahtavia, yksikerroksisia ja moderneja, kun taas meidän talomme on harjakattoinen, keltainen, 1,5-kerroksinen ja vanhahtava. Ja meidän talon kattokin on eri suuntaan kuin vierusnaapureiden katot, vaikka ihan kaavamääräyksien mukaan mennäänkin. Ehkä talomme leimataan lopulta asuinalueen "mummolaksi", joka on vähän vinksin vonksin. :)

Maaseutumatka Viialaan

Käytiin viikonloppuna Viialan Rakennustarvikkeessa valitsemassa alustavasti talon pintamateriaaleja. Siis kamalan helppo keikka! Onneksi oltiin edes laminaatti päätetty etukäteen, kun tykästyimme Upofloorin Vitality Diplomat -sarjan Avenue-laminaattiin. Vitality Diplomatit kuuluvat siis ihan Helmitalon vakiomateriaaleihin ja sisältyvät talopaketin hintaan.

Avenue.

Myös vessan ja kylpyhuoneen seinälaatat oli suhteellisen simppeli valita, sillä olimme jo Helmitalon asuntomessutalossa ehtineet ihastua valkoiseen, aaltoilevaan seinälaattaan, RTV:n Blanco Rustico Loimuun, joka onkin yksi Helmitalon vakiovaihtoehdoista. Laatta tuntuu käpälissä niin mukavan sileältä, liukkaalta ja "loimuilevalta", että sitä on pakko silitellä, lääppiä ja räplätä koko ajan! :'D

Tässä se "loimuilee"!

Kylpyhuoneen, vessan ja kodinhoitohuoneen lattialaattoja sen sijaan oli kinkkisempi valkata! Vakiovaihtoehtoja ovat 10x10-kokoiset RTV:n Sicily ja Luoto sekä Nordiumin Rita. Haluamme lattioista tummanharmaat, mutta vähän jäimme vielä arpomaan, kuinka tumma harmaa sitten on liian tumma.

Tuulikaappilaattojen vakiovaihtoehtoja ovat RTV:n Moderna-sarjasta vaaleanharmaa, keskiharmaa, ruskeanharmaa ja antrasiitti - kaikki siis 33,8x33,8-kokoisia laattoja, sekä Upofloorin(?) 30x30-kokoinen Black Rustic. Olimme jo päätymässä Black Rusticiin, kunnes meitä loistavasti(!) palvellut Viialan Rakennustarvikkeen myyjä sanoi, että hän voisi esitellä meille myös vakiovaihtoehtojen ulkopuolelta erään laatan, josta emme kuitenkaan joutuisi maksamaan lisähintaa. Niin myyjä sitten roudasi luoksemme Nordiumin tummanpuhuvan 45x45-kokoisen jättilaatan, ja laatta sotki kaikki systeemimme! Mielestämme suuri on kaunista, mutta jäimme vielä pähkäilemään, onko hölmön näköistä, jos tuulikaappiin mahtuu vain alle kolme laattaa rinnakkain. :D

Molempien suihkujen taakse haluamme myös jonkinlaiset tehostekuviot. Monessa Helmitalossa on käytetty RTV:n mosaiikkia ja todennäköisesti mekin siihen päädytään, vaikkei tehostekuviot hintaan sisällykään.

On se nätti!

 Pitää nyt vielä katsoa, löytyisikö jostain yhtä kaunista mosaiikkia halvemmalla. :) Myös keittiön välitilalaattavalinta jäi vielä ihan auki, sillä emme ole valinneet vielä keittiökaappejakaan.

Saunaan valkkasimme harmaasävyisen lasioven, laudemateriaaliksi perus tervalepän ja huoneiden kattomateriaali on valkoinen mdf-paneeli. Saimme valita myös lumoavia listoja, siistejä saumausaineita, parhaita pyyhekoukkuja ja ovelia ovenkahvoja, mutta kun myyjä kysyi, millaiset vessapaperirullatelineet haluamme, emme oikein tienneet, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa.

Näiden kimuranttien päätösten jälkeen myyjä vielä iski kouraamme noin 30 mallilappua valkoisen seinämaalin eri sävyistä. Myyjä kehotti vertailemaan valkoisen eri sävyjä kotosalla, koska hän arvasi ihan oikein, ettemme osaisi valita sitä meille oikeaa valkoista sävyä sillä istumalla.

Ai niin, ja puoli tuntia ennen liikkeen sulkemista aloimme vielä selailla tapettikirjoja. Helmitalon hintaan sisältyviä vaihtoehtoja ovat Sanduddin Nikkarit, Kultalehti ja Hopealehti sekä RTV:n Season ja Klassikko. Pläräsimme kirjat nopeasti läpi, otimme valokuvat kaikista vähänkin kiinnostavista tapeteista ja jätimme asian mietintämyssyn alle.

Pakko tehdä ainakin toinen reissu vielä Viialan Rakennustarvikkeeseen, ja jos joku muu Helmitalon rakennuttaja joskus lukee tätä, niin tiedoksi, että pelkästään Viialan Rakennustarvikkeessa saa helposti ainakin kolmisen tuntia vierähtämään eli kiintokalustefirmat kannattaa kiertää ihan eri reissulla. :)

Operaatio kasvillisuudenkartoitus

Käytiin tänään tontilla kartoittamassa, paljonko siellä kasvaa puita ja mitä puita siellä kasvaa, koska puut kannattaa alustavasti merkitä asemakaavaan ja onhan se hyvä muutenkin tietää, kuinka mittava tontinraivausurakka meille on tulossa.

Oli hiukan hämmentävää, kun asuinalueella nökötti jo ensimmäinen talo!

Talo! Siellä on talo!

Siinä se seisoi ryhdikkäänä keskellä ei-mitään, vaikkei edellisen tonttivierailumme aikaan talosta ollut tietoakaan. Sitten tajusimme, että olihan tuosta edelliskerrasta vierähtänyt jo kolmisen kuukautta. :) Mutta IIIIK, jotenkin tuon talon näkeminen teki koko projektista taas paljon todentuntuisemman.

Meidän puunkartoitus ei muuten ollut yhtään niin työläs homma kuin oltiin kuviteltu. Ai miksikö? No koska tontilla on tasan yksi puu ja sekin on niin ruma, että sille voi surutta näyttää moottorisahaa.

Pihakoivu.