Kaikki kukkii

Kaikki kasvit ovat lähteneet pihassa hyvin kasvamaan ja on ollut kiinnostavaa seurata, millainen on pihamme puiden ja pensaiden kukkimisrytmi. Olen hieman jopa kirjaillut kukkimisrytmiä ylös, jotta tiedän, missä vaiheessa kesää on ajanjaksoja, jolloin mikään ei kuki, niin tiedetään korjata tilanne ja hankkia lisää kasveja, jotka kukkivat eri aikoihin. :)

Eka kukkija oli etupihan sammalleimu. Ja jestas, miten hienosti ja pitkään se kukki. Kukinta alkoi ehkä 10.5. tietämillä ja sammalleimu kukki liki kesäkuun puoliväliin.

Samaan aikaan sammalleimun kanssa alkoi kukkia pensasaita, eli isotuomipihlaja. Vielä viime vuonna pensasaita ei kukkinut, mutta nyt siis kukkia tuli ja toivottavasti marjojakin! Hmm, ovatkohan marjat hyviä? Mutta kukinta alkoi siis ennen toukokuun puoliväliä ja kesti pari viikkoa.

Ihan heti toukokuun puolivälin jälkeen alkoivat kukkia kirsikka ja omena. Kirsikka kukki nyt ensimmäisen kerran. Omenapuut kukkivat jo viime vuonna heti istutuksen jälkeen, mutta vain toinen puu tuotti hedelmää. Nyt puut ovat raakileita täynnä ja kirsikatkin jo punertavat.

Tämän kesän uutuutena päätettiin istuttaa pihaan alppiruusu. Kerrassaan upea kasvi, kun on ikivihreä, kukkii isosti ja lehdet ovat kivanmuotoiset. Kasvupaikan suhteen tuo on kait aika vaatelias - viihtyy paremmin varjossa kuin auringossa. No me istutimme sen varaston varjoisalle puolelle ja toivomme, että alppiruusu viihtyy.

Ihanasti se kukki jo tänä vuonna toukokuun loppupuolelta kesäkuun puoliväliin.

Kaikista eniten olen kuitenkin syreenifani. Se se vasta on ihanteelinen kasvi: etenkin pihasyreenissä on kauniinsävyiset ja -muotoiset lehdet, huumaava tuoksu, kauniit kukat... Hankimme terassin edustalle kaksi rungollista, puumaiseksi kasvavaa pikkusyreeniä ja näiden lisäksi yhden perinteisen pihasyreenin. Olisikohan siinä syreenejä riittävästi?

Pikkusyreenit alkoivat kukkia kesäkuun toisella viikolla. Kukinta kesti vain vähän yli viikon, kun myrsky taisi noita ihanuuksia hieman riepottaa.  

Pikkusyreenien kanssa samaan penkkiin istutettiin matalia ruusuja, joiden pitäisi olla jatkuvakukintaisia, sekä liljoja. Nähtäväksi jää, pääsemmekö ihastelemaan noidenkin kasvien kukkaloistoa vielä tämän suven aikana.

Keväisiä pihapuuhia

Voihan vattu, miten kurjasti vadelmapensaillemme kevättalvella kävi!

Kaikki syöty. Keväthangella vain kasa oksanpätkiä ja läjä jäniksenpapanoita. Voi niitä viheliäitä Gustav Kanin kavereita. Ja voi meitä hölmöläisiä, kun emme tajunneet suojata vattupuskiamme. Jotenkin emme vain ymmärtäneet, että jänöt söisivät piikikkäitä oksia.

Vadelmahan tuottaa marjansa edellisvuoden versoihin. Versoista oli kuitenkin kaikki silmut nakerrettu pois, joten päättelimme, että vattusatomme saattaisi jäädä kesällä laihaksi. Niinpä leikkasimme vattupuskat ihan suosiolla 10 sentin tapeille ja istutimme muutaman uuden, avojuurisen vadelmantaimen rivistön jatkeeksi. Jospa edes vähän saisimme tulevana kesänä vattuja?

Havupensaat sentään tajusimme suojata tuhoilta, eli tässä tapauksessa auringolta. Tuija esimerkiksi sai maaliskuussa näinkin tyylikkään hupun niskaansa.

Jonkin aikaa ehdimme myös pelätä, että pihamme kruunu, eli tuuhea nurmikko, olisi saanut talven aikana siipeensä. 

Nurmikko näytti keväällä tosi kurjalta! Kun lumet sulivat, ruohikko oli pitkään sellainen ruskea, kivikova, liiskaantunut matto. Ja ruohikko siis todellakin oli niin kivikova, ettei siitä menneet edes haravan piikit läpi. Kaikista pahin tilanne oli kohdissa, joista oli talven aikana paljon kuljettu.

Nurmikon seassa oli myös outoja, valkoisia alueita - ikään kuin rihmastoa. Pelkäsimme jo, että nurmikkoon oli iskenyt jääpolte tai lumihome, mutta hiljalleen nurmi toipui.

Huhtikuun puolivälissä Gustav Kani löysi nurmikolta jo muutaman vihreän ruohonkorren maistiaisiksi. Toukokuun alkupuoliskolla leikkasimme nurmen ekaa kertaa ihan ruohonleikkurilla.

Kevätpuuhiin kuului myös omenapuiden leikkaaminen, ja tuon toimenpiteen teimme huhtikuun alussa.

Pirja kasvoi viime kesänä vähän vänkyräksi. Poistin liian tiheässä kasvavia oksia ja koska emme tehneet viime kesänä istutusleikkausta, lyhensin nyt myös liian pitkäksi kasvaneita sivuversoja ja typistin latvaa.

Petteri taas on rakenteeltaan ihan erilainen kuin Pirja - paljon jämäkämpi ja ryhdikkäämpi. Typistin Petterinkin oksia, mutta isoin muutos oli se, että poistin siltä jyrkässä kulmassa kasvaneen kilpalatvan. Tässä kuvassa kilpalatva on siis vielä paikoillaan.

Gustav Kani sai leikkuujätteet.

Ja kun oksasakset oli huhtikuun alussa kaivettu esille, leikkasimme samalla myös pensasaidan.

Tässä lähtötilanne. Pensasaita on kasvanut mainiosti, kun miettii, että vuosi sitten taimet olivat vielä 20-30 sentin korkuisia. Tässä kuvassa näkyy hieman myös nurmikon vaaleaa rihmastoa.

Leikkasimme pensasaidan kaikki oksat poikki noin 20 senttiä edellisen haarautumiskohdan yläpuolelta. Leikkuukohdista oksat haarautuvat edelleen ja aidasta tulee tuuheampi.

Nyt voi kevät tulla!

Taas tultiin jouluun

Ennen joulua mulla on aina tapana, paitsi siivota kotona, myös käydä läppärin sisältö läpi. Käytännössä se tarkoittaa turhien tiedostojen poistamista, kuvien järjestelyä ja kansioiden nimeämistä.

Olikin aika urakka käydä kaikki tämän vuoden kuvat läpi, kun pihanlaittokuvia oli niin paljon. Ja siinä samalla taas tajusin, että tämä vuosi tullaan muistamaan ennen kaikkea siitä, että liki kaikki juhlapyhät menivät pihahommissa.

Vielä alkuvuodesta otettiin rennosti: Vuosi 2015 otettiin vastaan "joutomaakasan" päällä seisten.

Isännän synttärinä vietettiin tupareita...

... ja myös omana syntymäpäivänäni tanssahdeltiin vielä rennosti olkkarissa.

Mutta kun iskällä oli synttärit, hän tuli aloittamaan kanssamme pihahommia. Siinäpä vasta urakka!

Vappu vasta olikin todellista työn juhlaa. Silloin kuivattiin uppopumpulla maata...

...ja levitettiin multaa...

...ja minä tein ekaa kertaa hillomunkkeja.

Sitten tulikin äitienpäivä, jolloin niin ikään levitettiin multaa...

...ja istutettiin päivänsankarin kanssa pensasaitaa.

Helatorstaina olinkin sitten estynyt tekemästä mitään, sillä selkään iski noidannuoli.

Helluntaina pihaa päästiin jo jyräämään...

... ja kasvimaata kastelemaan.

Gustav Kanin nimipäivänä aloitettiin nurmikon kylväminen...

...ja hommaa jatkettiin hääpäivänäkin.

Juhannusta lähdimme juhlimaan toisaalle, mutta hieman stressasimme, sataako juhannuksena tarpeeksi vai tarvitseeko lähteä kotiin kastelemaan nurmikkokylvöksiä. Ei tarvinnut.

No nyt sitten tultiinkin taas jouluun ja kyllä pihaa kannatti muina pyhäpäivinä laittaa: ruoho nimittäin vihertää vieläkin. :D

Lopuksi vielä muutama jouluinen kuva:

Lumiukot ilostuttavat eteisessä.

Joo-o, lahjoja on paketoitu. :D

Työhuone on edelleen sisustuksellisesti mun lemppari, mutta ei sinne kyllä punaiset joulutontut sovi.

Makuuhuoneessa oli joku ihme valoilmiö - aurinko ehkä? Nalletkin sai tonttuhatut päähänsä.

Pupu sai jouluksi punaisen mattonsa.

Jouluinen tupa...

...ja keittiö.

Iloista joulua kaikille!