Moi kaikille, Gustav Kani tässä näppäimistöä käpälöi! Minun oli ihan pakko tulla kertomaan, mitä olen eilispäivänä kokenut!
Meikäkani pääsi pistäytymään emännän ja isännän kanssa uudella reviirillämme, jota myös tontiksi kutsutaan. En ollut uskoa silmiäni, kun näin, miltä tonttimme näytti! Mutta eivät meinanneet uskoa silmiään emäntä ja isäntäkään!
Kautta viiksikarvojeni, mitä rusinanruskeat silmäni näkevätkään!
Alle viikko sitten tontillamme törrötti vielä sata kantoa ja maaperä oli mutainen ja metsikköinen, mutta nyt kaivurikuski oli loihtinut tonttimme jonkinasteiseksi, öh, kivikasaksi.
Minne katosi metsä?
Emäntä ja isäntä selittivät, että kaikki kannot oli kaivettu ja viety pois. Miksen minä päässyt kantoja kuopsuttamaan, nyyh?
Uutta kotiamme varten oli kaivettu kuoppa ja se oli jo täytetty soralla. Miksen minä päässyt kaivamaan uutta kotikoloamme vaikka olen sentään kani, sniff?
Meidät oli myös liitetty vesi- ja viemäriverkostoon, mikä on kai hyvä hommeli, ja sähkömies oli käynyt pidentämässä sähkökaapeliamme. Miksei minua siihen tehtävään kelpuutettu, vaikka minun piti olla vastuussa kaikista taloutemme johtotehtävistä, pyh?
Muutenkin tämä kotikolonrakennusprojekti alkoi minua epäilyttää: olisin kaivannut asuinympäristööni jotain...vehreää! Emäntä ja isäntä olivat luvanneet minulle luonnonläheisen kodin ja valtavan pihamaan täynnä vallattomia voikukanlehtiä, mutta nyt alkoi tuntua, että minua on pahemman kerran puijattu!
Onneksi kaivurimies oli sentään jättänyt tonttimme yhteen kulmaan vähän valkovuokkoja - varmaan meikäkania varten!
Kaiken kukkuraksi vielä huomasimme, että erääseen naapurustomme taloon oli jo muutettu.
Joudunko asumaan samoilla kulmilla tuon kanssa?!?!
Lohdutukseksi emäntä ja isäntä nostivat minut kaivurin kyytiin. Kuulemma tosi harva kani tässä maailmassa on päässyt kaivurin telaketjujen päälle, ja toivottavasti kovin moni ei ole joutunut niiden alle!
Meikäkani otti kaivurin haltuun!
Kauan en kuitenkaan ehtinyt kaivurin kyljessä patsastella, kun kuulin risukosta rasahduksen. "Kattiko siellä, vai katala kettu", mietin, mutta pusikosta pomppasikin esiin varsin viehkeä otus. Se oli tuleva sydänkäpyseni, Lintumetsän Linda!
<3
Anteeksi emäntä ja isäntä, jos epäilin kotikoloprojektiamme. Tämä on varmasti tosi hauska paikka asua eikä musta kissa paksuine poskineenkaan haittaa, kun Lintumetsän Linda on niin kiva. On myös ihan ok, että Lintumetsän puut on kaadettu eikä Lintumetsässä enää ole metsää vaan pelkkää pusikkoa. Linnut sentään ovat vielä tallella, tai ainakin se käki, joka kukkui kovin kauniisti männynnokassa. Joko muutetaan?
Jipii, paperisodan voitto on meidän! Rakennuslupahakemus on pantu vetämään 19.3., mutta olipahan homma!
Tältä näyttää rakennuslupahakemus.
Ensinnäkin kunnalta piti tilata ties minkälaista tontin rekisterikarttaa, kaavaotetta ja kiinteistörekisteriotette, niin juu, ja haalimme myös lainhuudatustodistuksen ja kunnallistekniikan liittämiskohtailmoituksen ja sähkölaitoksen lausunnon ja energiatodistuksen. Unohdinkohan jotain?
Parhaimmillaan yksi paperilappunen taisi maksaa 80 euroa, eli ei se hakemus halvaksi tullut. Muutenkin on vähän naurettavaa tilailla kunnalta noita papereita vain, jotta voimme postittaa ne heille takaisin hakemuksen yhteydessä. :D
Eikä hakemuslomakkeen ja väestörekisterikeskuksen tilastointilomakkeen täyttäminenkään ihan mutkatonta ollut. Siinä vaiheessa kun oltiin käyty paperisotaa jo aika tovi, RH1-lomakkeessa kysyttiin tilan nimeä. Siinä vaiheessa iski epätoivo. Paperisota oli nujertanut kaiken luovuuden, mutta väkisin yritin ehdottaa isännälle Käpälämäki-nimeä. Ei kelvannut, koska talommehan ei varsinaisesti sijaitse mäessä. :D Lopulta vastaava mestarimme päästi meidät piinasta kertomalla, ettei tontteja suinkaan tarvitse asemakaava-alueella nimetä, vaan saamme tonttimme nimeksi viehättävän, viisinumeroisen tunnuksen. Nice?
Niin, ja samaan syssyyn aloimme udella vastaavalta mestarilta, missä vaiheessa asemakaavapiirroksemme on. Vastaus: Ei ole missään vaiheessa, koska sen laatiminen ei kuulu vastaavan mestarin toimenkuvaan. Ja me amatöörit olimme koko ajan olettaneet, että asemakaavahommeli on hänen heiniään! Onneksi pelastajaksemme ja asemakaavoittajaksemme riensi lopulta isännän eno.
Lopullisia piirustuksiakin pallottelimme tovin jos toisenkin. Lopullisten päätösten tekeminen oli vai-ke-aa! Mietimme, haluammeko kuistiin, terassiin ja parvekkeeseen perinteiset pystykaiteet vai modernit vaakarimat. Myös terassin lopullinen koko mietitytti. Mistä sitä voi tietää, minkä kokoiselle terassille on tarvetta?
Vaihdoimme viime hetkellä myös etukuistin eli sisäänkäynnin tyyliä. Käynti etukuistille tuleekin nyt vasemmasta sivusta eli autokatokselta päin, kun alun perin sisäänkäynnin piti olla suoraan edestä.
Ai niin, ja myös talon väri tuli päätettyä ainakin suurin piirtein. Siitä tulee keltainen ja katosta tiilenpunainen, nurkkalaudat ja ikkunanpielet ovat valkoiset. Ei edes ollut vaikea valita. ;)
Pari vaihtoehtoa.
Ja mistä sitä voi tietää, haluammeko takapihalle lopulta kivi- tai sorapolun, joka johtaa varastokopille, vai onko kätevämpää, jos koko takapiha on yhtenäistä nurmikenttää? Ja mistä me voimme tietää, missä kohtaa pihaa haluamme pyykkimme kuivata? Valintoja, valintoja...
Ai niin, ja viime hetkellä vaikeaksi heittäytyi myös varastokopin katto. Meille tulee siis varastoksi tämä Lillevilla.
Jotenkin yhtäkkiä ymmärsimme, että eihän varaston huopakatto taidakaan olla kaavamääräysten mukainen, sillä kaavassa sanotaan, että pääasiallisen kattomateriaalin pitää olla tiili tai konesaumattu pelti. Isäntä kysyi rakennusvalvonnasta, koskeeko kaavamääräys myös varastokoppia, ja vastaus oli, että leikkimökistä saisi toki tehdä huopakattoisen, mutta varastosta ei.
Ja koska varastoa ei ole suunniteltu niin tukevaksi, että se kestäisi painavan tiilikaton, ongelmia oli luvassa. Konesaumattu pelti kuulemma taas on liian kinkkinen amatöörin asennettavaksi. Onneksi rautakaupan tyypit osasivat suositella meille "feikkikattoa", joka siis näyttää ihan konesaumatulta pelliltä, mutta ei sitä oikeasti ole, vaan on helpommin asennettavissa. Taas soiteltiin rakennusvalvontaan ja kyseltiin, kävisikö sitten tämä katto, ja onneksi kävi!
Niin ja naapureiden kuuleminen piti tietenkin myös hoitaa ennen kuin jätettiin lupahakemukset.
Alun perin saimme kunnalta virallisen listan, jossa luki, että kuultavia naapureita olisi kolme. Sitten eräs naapuri listan ulkopuolelta ottikin meihin yllättäen yhteyttä ja he halusivat esitellä suunnitelmansa meille. Hetken ihmettelimme, pitääkö heidän tosiaan esitellä suunnitelmansa meille, mutta meidän ei tarvitse kuulla heitä. Lopulta saimme vahvistuksen, että kunta oli kämmännyt ja meidän pitäisi kuulla myös näitä neljänsiä naapureita.
Niinpä eräänä kauniina tiistai-iltana eli eilen ajelimme ympäri ämpäri lähitienoita ja kävimme pyytämässä kaikilta tulevilta naapureilta nimmarit. Iltamyöhällä vielä täytettiin viimeiset lappuset pimeässä autossa ja mentiin tipauttamaan koko nivaska vastaavan mestarin postilaatikkoon. Huh, helpotus - nyt ne paperit on pois omista käsistä ja naapuritkin vaikuttavat mahtavilta!
On myös jännittävä nähdä, millainen koko asuinalueesta lopulta muodostuu. Ainakin lähinaapureiden talot näyttävät olevan pulpettikattoisia, harmahtavia, yksikerroksisia ja moderneja, kun taas meidän talomme on harjakattoinen, keltainen, 1,5-kerroksinen ja vanhahtava. Ja meidän talon kattokin on eri suuntaan kuin vierusnaapureiden katot, vaikka ihan kaavamääräyksien mukaan mennäänkin. Ehkä talomme leimataan lopulta asuinalueen "mummolaksi", joka on vähän vinksin vonksin. :)
Käytiin tänään tontilla kartoittamassa, paljonko siellä kasvaa puita ja mitä puita siellä kasvaa, koska puut kannattaa alustavasti merkitä asemakaavaan ja onhan se hyvä muutenkin tietää, kuinka mittava tontinraivausurakka meille on tulossa.
Oli hiukan hämmentävää, kun asuinalueella nökötti jo ensimmäinen talo!
Talo! Siellä on talo!
Siinä se seisoi ryhdikkäänä keskellä ei-mitään, vaikkei edellisen tonttivierailumme aikaan talosta ollut tietoakaan. Sitten tajusimme, että olihan tuosta edelliskerrasta vierähtänyt jo kolmisen kuukautta. :) Mutta IIIIK, jotenkin tuon talon näkeminen teki koko projektista taas paljon todentuntuisemman.
Meidän puunkartoitus ei muuten ollut yhtään niin työläs homma kuin oltiin kuviteltu. Ai miksikö? No koska tontilla on tasan yksi puu ja sekin on niin ruma, että sille voi surutta näyttää moottorisahaa.
Kuten jo joskus aiemmin avauduttiin, meidän 927 neliön kokoisille tiluksille ei näyttänyt millään mahtuvan asuinrakennusta, jonka alakerran kerrosala on 107 neliötä, Kymppitalojen 27-neliöistä yhden auton varastollista autokatosta sekä 10-neliöistä pihavarastoa. Naurettavaa.
Niinpä päätimme tyytyä entistä pienempään autokatokseen, jonka päässä ei ole edes varastoa. Mutta eipä mahtunut sekään tontille. Käsittämätöntä. Ihmeellistä. Selittämätöntä. Mystistä. Piirtelimme isännän kanssa erilaisia rakennusten sijoitteluvaihtoehtoja Photoshopilla. Pian totesimme, että ohjelma näytti joko a) tontin tai b) rakennukset väärän kokoisina, joten päädyimme tulostamaan tonttikarttoja ja piirtämään rakennuksia kartalle ihan omin pikku kätösin.
No sitten tajusimme, ettei tulostin suinkaan tulostanut karttoja oikean kokoisina ja mittakaavassa. EI SITTEN MILLÄÄN. Seuraavaksi mietimme, voiko rakennusten mahtumisen selvittää jonkin meille vielä salaisen laskentakaavan avulla. No ei voinut, kai.
Lopulta otimme käyttöön ruutupaperin, viivoittimen, taskulaskimen, lyijykynän sekä sakset. Toisin sanoen piirsimme tontin ruutupaperille ja leikkelimme toisesta paperista talon, autokatoksen ja pihavaraston, joita olikin kovin näppärä siirrellä tontilla eikä pyyhekumikaan näin kulunut. Ja kyllä, vaikka rakennuttaakin muuttovalmiin talon, rakennuttajan on osattava muun muassa piirtää, laskea ja googlata sekä vertailla, kysellä ja selvittää. Ja lähetellä sähköpostia. Ja yhtenä iltana täytyy olla täydellisen kiinnostunut selvittämään, mitä eroa on harkko-, tiili- ja teräshormeissa eikä hymy saa hyytyä siinäkään vaiheessa, kun toisena iltana googlettaa EI 30 -osastointien toteuttamistapoja. Nukkumaan kannattaa mennä siinä vaiheessa iltaa, kun kysäisen väsähtäneenä mieheltä: "Mikä itse asiassa on puu, ja tarviiko meidän kartiotuija merkitä asemakaavaan?"
Niin, takaisin siihen rakennusten sijoitteluun: kun olimme aikamme leikkineet ruutupaperisella tonttipalapelillä, meidän oli myönnettävä, etteivät rakennukset todellakaan mahdu tontille. Toki myös vastaava mestarimme tuon meille omilla, hiukan ehkä ammattimaisemman näköisillä piirroksillaan varmisti.
Jaa että miksikö ei mahdu? No siksi, että ilman naapureiden suostumusta ei taloa, autokatosta tai varastoa saa rakentaa neljää metriä lähemmäs tontin rajaa. Myöskään omat rakennuksemme eivät saa paloturvallisuussyistä olla neljää metriä lähempänä toisistaan. Talo taas on sijoitettava tontin etualalle tietylle viivalle.
Tämä oli lähtökohta, miten olisimme halunneet alun perin sijoitella nuo kolme huikean massiivista rakennusta:
Autokatoksen kulma olisi kuitenkin ollut joitain kymmeniä senttejä(!) liian lähellä naapurin rajaa. Muutenkin asetelma mietitytti, sillä meille tulee talon oikeaan päätyyn parveke, josta olisi ollut kovin kehnot näkymät, mikäli autokatos olisi ollut turhan lähellä taloamme.
Koska tontin leveys ei tuntunut antavan periksi, mietimme myös, pitäisikö autokatos sijoittaa talon taakse. Tuossa tapauksessa autokatos olisikin tullut melkein keskelle pihaa, ja olisimme saaneet ihailla kaunista autoamme, jota Friidaksi kutsutaan, kaiket päivät takaterassiltamme. Lopulta torppasimme idean.
Mietin myös, voisiko talon sijoittaa toisin päin, eli pääty kadulle päin. Tuo vaihtoehto tuntuikin sangen lystikkäältä etenkin, jos saunan ikkuna olisi ollut kadulle päin. Juu ei kiitos. Jos taas parvekepääty olisi ollut kadulle päin, autokatos olisi ollut keittiön ikkunan edessä ja iso takaterassimme olisi ollut lähellä naapurin rajaa. Juu ei kiitos.
Varaston päätimme ihan suosiolla heivata tontin perille, koska varastokaan ei saa olla alle neljän metrin päässä rajasta, talosta tai autokatoksesta, emmekä halua varastorakennusta pihan keskivaiheille.
Lopulta myös vastaava mestarimme totesi, että autokatos on vaan rakennettava kiinni taloon. Niinpä päädyimme tähän ratkaisuun:
Hintaa autokatokselle tulee nyt enemmän kuin olimme suunnitelleet, sillä talossa kiinni olevaa, luiskakattoista autokatosta ei löydy valmispakettina, vaan arkkitehdin pitää se suunnitella. Mutta turha surkutella, kun asialle ei mitään voi. Talon päätyseinään, autokatoksen takaseinään sekä autokatoksen kattoon pitää myös laittaa EI 30 -paloeristeet, koska talo ja katos ovat toisissaan kiinni.
Talon päädyssä on saunan ja kylpyhuoneen pikkuikkunat, mutta autokatos ei onneksi ihan niiden eteen tule. Noita 0,2 neliön ikkunoita ei tarvitse edes EI 30 -paloeristää, eikä näillä näkymin yläkerran päätyikkunaakaan. Onneksi, sillä paloikkunat saattavat pikaisen googletuksen mukaan olla jopa viisi kertaa niin hintavia kuin normi-ikkunat.
Niin, vastaavan mestarimme avulla löysimme mainion arkkitehdin ja parhaillaan odotamme lumoavia luonnoksia Friidan tulevasta kodista. :)
Sitä odotellessa voimme fiilistellä, millaista meillä tulee olemaan, kun joudumme alkuperäissuunnitelmista poiketen rakentamaan autokatoksen ihan itse. Kyllä me selvitään! Olihan Muumipeikkokin amatööri, ja noin tukevan tönön pystytti! Hienoja rakennusvinkkejä kohdasta 10:00 alkaen.
Tänään käytiin Nurmijärven virastotalolla rakennustarkastusinsinöörin juttusilla. Esiteltiin alustavat talosuunnitelmat ja kyseltiin lisäkysymyksiä kaavamääräyksistä. Suunnitelmat näyttäisivät pääpiirteissään olevan ok.
Uutena tietona tuli, että Nurmijärvellä jokaisen talon pihasta pitää löytyä varasto, ja mielellään vielä 10 neliön suuruinen. Rakennusluvassa pitää kuulemma ilmoittaa myös alustavat suunnitelmat talon väristä, joten pian päästään värikarttoja tutkimaan! Kaavamääräyksissähän värejä ei ole kamalasti rajoitettu, sillä talon pitää olla "vaalea ja luonnonmukaisen värinen". Eli sekä vedensininen, auringonkeltainen, vadelmanpunainen kuin salaatinvihreäkin käy!
Saatiin myös rakennuslupahakemuspohjia ja lomakkeita naapureiden kuulemista varten - tuli vähän yllärinä, että suunnitelmat pitää ennen rakennusluvan hakemista esittää kuudelle naapurille. Tapaamisia pitäisikin alkaa buukata heti alkuvuodesta, sillä rakennusluvan käsittely kestää Nurmijärvellä noin 1,5 kuukautta.
Yritettiin jo udella naapureiden yhteystietoja, mutta niitä ei voitu antaa, koska kukaan ei ollut vielä ostanut tonttia itselleen. Kaupanteon takarajahan on 7.1. Tuli mieleen, että jos joku naapureista yrittäisi saada rakennuslupansa vetämään kamalalla tohinalla ennen kuin esimerkiksi me olemme ehtineet ostaa tonttimme, niin eikö naapureiden tarvitse siinä tapauksessa esitellä meille rakennussuunnitelmiaan? Aika keplottelua!
