Syystunnelmia

Syksy täällä Lintumetsässä on vierähtänyt sangen rauhalliseen tyyliin eikä mitään erityisiä, raportoimisen arvoisia juttuja ole tapahtunut. Poistoilmalämpöpumppu on kyllä reistaillut pitkin syksyä ja antanut mystisiä vikailmoituksia ja täällä on käynyt korjaajiakin, mutta ainakaan vielä vikaan ei olla saatu selvyyttä. Tuon vempeleen tekemiset kirjautuvat koko ajan usb-tikulle ja näin vika yritetään jäljittää. Kamalan teknistä. Ehkä raportoin asiasta enemmän, kun hommaan saadaan joku selvyys.

Lämmityksestä tuli mieleen, että kyllä takka on taas koko syksyn ollut ahkerassa käytössä. Varmaan keskimäärin kolmena iltana viikossa tulee lämmitettyä. Ihan peräkkäisinä iltoina ei yleensä viitsi, kun tuo varaa niin loistavasti lämpöä. Ai niin, ja takkamakkara on tosi herkkua.

Kesäkukat heivattiin lokakuun alussa mäelle ja vaihdettiin ne lennosta kanerviin. Nyt varaston ikkunan allakin on sievät kanervat, kun appiukko askarteli niin hyvät kannattimet.

Etukuistikin sai kanervansa.

Nyt marraskuun puolivälissä tuli sellainen fiilis, että on pakko asentaa jouluvalot. Tai talvivalot, niin kuin meillä päin kutsutaan.

Kuistille ripustettiin meidän vanha, tuttu valoverkkomme. Etupihaa koristaa myös appiukon väkertämä lyhtyteline. Pitäähän Onnenhelmen pihasta yksi hevosenkenkä löytyä. ;) Nurmikko on muuten vieläkin ihan vihreä - onkohan se ihan normaalia?

Tuli tosiaan kertakaikkisen pakottava tarve asentaa talvivalot, kun tähän vuodenaikaan on niin pimeää eikä lumikaan ole vielä maata valaisemassa. Ja nuo nykyaikaiset led-talvivalot kuluttavat vieläpä niin vähän sähköä, että parempi niitä on polttaa kuin perus pihavaloja.

Takapihalle hankittiin 11 metriä pitkä valoköynnös. Eipä tarvitse ikkunoihin välttämättä ollenkaan ripustaa jouluvaloja, kun tuo köynnös näkyy sisällekin niin kivasti. Ja Gustav Kanin kannalta on tietenkin turvallisempaa, että jouluvalot on ulkoistettu. Kanista tuli mieleen, että tuo sininen möhkäle, joka terassilla loistaa, on valokani. Ulkoistimme senkin.

Toki terassilla loistaa myös tavalliset kynttilälyhdyt. Nämä öljykynttilät vaan eivät ole yhtä kivoja kuin tavalliset kynttilät, tycker jag.

Ai niin, ja iloa meille tuo myös amaryllis, joka saatiin äidiltä. Kasvissa on jo kuusi komeaa kukkaa ja lisää aukeaa koko ajan. :)

Kylmäkalusteet on talossa

Eilen oli taas ihan hektinen ilta: Ensin haimme Vantaan kierrätyskeskuksesta peräkärryn lainaan. Sitten ajoimme Vantaan Hobby Hallille noutamaan jääkaappia. Ajoimme Nurmijärvelle talolle ja raahasimme 76-kiloisen jääkaapin sisälle. Painoi sen verran, että olisi ollut kiva, jos jääkaapissa olisi ollut kylmä juoma.

Sitten ajoimme taas Vantaalle Hobby Halliin, haimme pakastimen, ajoimme Nurmijärvelle, kannoimme pakastimen sisälle ja ajoimme Vantaan kierrätyskeskukselle palauttamaan peräkärryn. Ajoimme kauppaan hakemaan ruokaa, söimme illallista Citymarketin parkkihallissa, ajoimme Nurmijärvelle, siirtelimme jääkaapin ja pakastimen pois tieltä, siivosimme taloa, siivosimme taskulampun valossa varastoa, ajoimme kotiin Helsinkiin ja nukahdimme. Vuorokaudesta loppui tunnit kesken emmekä ehtineet viedä kaatopaikalle roskakuormaa. Harmitti.

Kylmälaitteet. Osittain vielä paketissa. Painoivat kuin synti. Isäntä lohdutti, että mitä painavammat, sen laadukkaammat. :D

Loppukiri on melkoinen. Savupiippukin oli eilen pellitetty, mutta oli niin kiire, ettei piippu ehtinyt kuviin.

Kaikki väliovet oli asennettu.

Listoja on ehkä jo tänään kiinnitelty. Talolla häärii timpurin lisäksi sähkömies ja putkimies. Poistoilmalämpöpumppu saapuu hetkenä minä hyvänsä. Onneksi tajusimme kysellä myös lauteidenasentajan perään – kukaan ei ollut muistanut informoida häntä, että tarvitsemme pian lauteet. Olisi noloa asua talossa, jonka saunassa on vain seisomapaikkoja.

Lämpöö

Nyt kirjoittelen asiasta, josta ymmärrän yhtä vähän kuin kani ruokansa jemmaamisesta.
"Tuo mulle lämpöö, vie mut aurinkoon", räppää Brädi, ja talon lämmitysjärjestelmä on sellainen asia, jota olemme jo kuukausia miettineet.

PILP on Helmitalon vakiovaruste. Ai että mikä häh? PILP on päälämmönlähde. PILP on poistoilmalämpöpumppu, ylimpien ystävysten kesken Pilppi.

Ennen asuntomessuja emme kyseenalaistaneetkaan Pilpin mahtavuutta. Asuntomessujen tietämillä kuulimme kuitenkin vesitakan olemassaolosta. Se on siis takka, jonka sisällä lattialämmitysjärjestelmän vesi lämpenee ja lämmittää näin koko kotia.

Puita meillä on saatavilla, joten takan hyödyntäminen lämmityksessä olisi järkevää. Harmi, että vesitakka on aika uutta ja ihmeellistä, ja monet takkafirmat ovat vasta kehittämässä vesikiertomahdollisuuksia. Kun aloimme etsiä potentiaalisia takkoja, joihin saisi vesikierron, niitä oli hyvin harvassa.

Tilannetta hankaloitti se, että meillä takan on oltava kulmamallinen. Halusimme myös, että vesitakkaa saa käyttää myös sähkökatkon aikana. Vaihtoehdot vähenivät entisestään, kun halusimme takasta riittävän kokoisen, jotta se olisi kannattavaa valjastaa vesikiertoon. Lopulta Tulikiven Kouta oli ainoa potentiaalinen vaihtoehto.

Ilmeisesti Tulikivelläkin tiedetään, ettei markkinoilla ole montaa järkevää vaihtoehtoa kulma-vesitakaksi. Hinta pelkälle takalle olisi nimittäin ollut suolaiset 5300-5800 euroa. Päälle olisi tullut vielä alle 2000 euron hintainen vesielementti, putkityöt, hormi ja näiden kaikkien asennukset. Ja Tulikivi Color -pinnoite, koska olisimme halunneet takan valkoisena. Kokonaishinta tälle lystille olisi siis ollut noin 11 000 euroa.

Vesitakan avulla talo heitettäisiin automaattisesti pykälää parempaan energialuokkaan ja torppamme merkittäisiin puulämmitteiseksi. Paremmasta energialuokasta olisi ehkä hyötyä, jos joskus myisimme talon, mutta sellaisia suunnitelmiahan meillä ei ole.

Ulkonäköseikkoina mainittakoon, että vesitakan putket kulkisivat makuuhuoneen ja kodinhoitohuoneen katossa, ja ne voitaisiin koteloida kauniiksi. Putkien pituudesta voi toki olla haittaa esimerkiksi lämpöhukan muodossa, ja ottaahan se pumpunkin päälle, joten jos vain mahdollista, Ecowatti tai muu varaaja kannattaa sijoittaa mahdollisimman lähelle takkaa.

PILP:n tilalle suunnittelimme tosiaan erillistä ilmastointlaitetta ja Jäspin Ecowattia. Ecowattiin olisi voinut näppärästi kytkeä myös tyhjiöputki-aurinkokeräimet. Näin olisimme olleet luonnon parhaita ystäviä, bestiksiä.

Koko suunnitelma alkoi kuitenkin mennä uusiksi, koska olimme liian järkyttyneitä vesitakan hinnasta. Mies laski, että nykyisellä sähkönhinnalla takka maksaisi itsensä takaisin 24 vuodessa, jos sitä lämmitettäisiin ihanteelliset sata kertaa vuodessa maksimipuumäärällä. Ja koska kesällä takkaa ei varmaan tulisi lämmitettyä, potisimme talvella huonoa omaatuntoa, jos takkaa ei tulisikaan joka päivä lämmitettyä. Takasta tulisi äkkiä velvoite, ikävä juttu, vaikka sitähän sen ei ole tarkoitus olla.

Lopulta luovuimme vesitakka-ajatuksesta. Aiomme ottaa Tiilerin(?) tiilitakan, eli Funkkis-Jussin tai Funkkis-Pikku-Jussin, ja sille ystäväksi Pilpin. Tiilitakka varaa lämpöä jopa pariksi vuorokaudeksi. Se on järkevä, jykevä, luotettava ja toivon mukaan kauniskin. Ainakin pienen ehostuksen jälkeen. Kuten meikäläinenkin.

Yllätyimme myös iloisesti, kun kuulimme, että Pilppiinkin voi kytkeä aurinkokeräimet. Aurinkoisista ajatuksista ei siis tarvitse luopua! Aurinkokeräimien takaisinmaksuaika on nykyisellä sähkönhinnalla seitsemän vuotta, mutta asennuksesta koituvat kustannukset vielä pidentävät tätä hetkisen.