Kiintokalusteet valittu

Viimein saimme lyötyä lukkoon keittiö- ja muut kiintokalustevalinnat! Helmitalon rakennuttajathan saavat valita kiintokalusteensa joko PM Kalusteesta tai Kalustetuote Eerolasta, ja me päädyimme lopulta PM Kalusteeseen.

Kävimme pyytämässä kiintokalusteista tarjoukset päivälleen kaksi kuukautta sitten, eli mitenkään nopeasti tuo homma ei sujunut, vaikka alun perin luulimme olevamme vähän turhankin hyvissä ajoin asian kanssa liikenteessä. Lopulta PM Kalusteen tarjousta piti odottaa kolme viikkoa ja Eerolan tarjousta kuukauden. Lopulta kiintokalustestressi alkoi nousta, kun työt tontilla etenivät ja etenkin keittiö pitää olla sähkösuunnitelmien takia päätetty siinä vaiheessa, kun taloelementtejä tehdään.

Kun viimein saimme tarjoukset, näytti heti siltä, että PM Kalusteen tarjous on edullisempi. Tosin Eerolan tarjous ei ollut edes vertailukelpoinen, sillä keittiökaappien sijoittelu ja määrä ei oikein ollut mieleisemme, vaikka olimme aika tarkkaan kuvailleet, mitä haluamme. Niinpä pyysimme Eerolalta vähän lisätietoja ja päivitettyä tarjousta, mutta sitä emme ikinä saaneet.

Niinpä hylkäsimme Eerolan ja aloimme viilata PM Kalusteen tarjousta kuntoon. Viilaamisessakin meni aikansa, mutta lopputulos on meidän mielestä hurjan hieno ja etenkin keittiö näyttää sopivan klassiselta, mutta ei kuitenkaan mummomalliselta. :)

Keittiöhän muuttui aika radikaalisti verrattuna Onnenhelmen peruskeittiöön, sillä halusimme keittiöstä U-mallisen. Tuulikaappiin lisäsimme avonaulakon ja peruskaapin tilalle peililiukuovet ja siivouskomeron. Kodinhoitohuoneeseen lisäsimme pyykkikaapin koreineen ja vessaankin lisäsimme parit kaapit. Vessan kalusteet ovat hennosti harmahtavat, kaikki muut ovat valkoisia. Toki myös makuuhuoneisiin tulee samaa sarjaa olevat kaapistot. Muutokset maksoivat noin 2 400 euroa alveineen.

Ovimallimme nimi on Lyyra, kuva täällä.

Keittiön taso on tummaa sauvapähkinää, kuva täällä.

Keittiö.

WC.

Kodinhoitohuone.

Meillä on perustukset!

Toukokuu on todellakin ollut touhua täynnä: Aloituskokous pidettiin tosiaan 12. toukokuuta. Samana päivänä alkoivat maanrakennustyöt. Kun toukokuun 21. päivänä kävimme tontilla, siellä näytti jo tältä:

Talon paikalla oli tasainen sorapatja ja tontille tuoduista perustusmuoteista pystyi päättelemään, että perustustenteko alkaisi pian.

Myös varaston paikalle oli sorat levitetty.

Homma oli ilmeisesti ollut niin hurja, että siinä oli jonkun ruuvikin löystynyt.

Ja pianhan se perustustenteko sitten alkoikin! Kun nyt kolmen päivän päästä kävimme tontilla seuraavan kerran, kaksi urhoollista perustustentekijää siellä oli juuri saamassa hommansa valmiiksi liki 30 asteen kuumuudessa. Kovin olivat siis uutteria työmiehiä, ei voi kuin ihailla. :)

Kotimme on vielä hiukan avomallinen, mutta ei haittaa näillä keleillä!

Kunhan sokkelin sisätäytöt on tehty ja perustukset muutenkin viimeistelty, aletaan odottamaan tietoa, milloin lattia valetaan ja koska talopaketti tuodaan! Jännittäviä aikoja elämme!

Joko muutetaan?

Moi kaikille, Gustav Kani tässä näppäimistöä käpälöi! Minun oli ihan pakko tulla kertomaan, mitä olen eilispäivänä kokenut!

Meikäkani pääsi pistäytymään emännän ja isännän kanssa uudella reviirillämme, jota myös tontiksi kutsutaan. En ollut uskoa silmiäni, kun näin, miltä tonttimme näytti! Mutta eivät meinanneet uskoa silmiään emäntä ja isäntäkään!

Kautta viiksikarvojeni, mitä rusinanruskeat silmäni näkevätkään!

Alle viikko sitten tontillamme törrötti vielä sata kantoa ja maaperä oli mutainen ja metsikköinen, mutta nyt kaivurikuski oli loihtinut tonttimme jonkinasteiseksi, öh, kivikasaksi.

Minne katosi metsä?

Emäntä ja isäntä selittivät, että kaikki kannot oli kaivettu ja viety pois. Miksen minä päässyt kantoja kuopsuttamaan, nyyh?

Uutta kotiamme varten oli kaivettu kuoppa ja se oli jo täytetty soralla. Miksen minä päässyt kaivamaan uutta kotikoloamme vaikka olen sentään kani, sniff?

Meidät oli myös liitetty vesi- ja viemäriverkostoon, mikä on kai hyvä hommeli, ja sähkömies oli käynyt pidentämässä sähkökaapeliamme. Miksei minua siihen tehtävään kelpuutettu, vaikka minun piti olla vastuussa kaikista taloutemme johtotehtävistä, pyh?

Muutenkin tämä kotikolonrakennusprojekti alkoi minua epäilyttää: olisin kaivannut asuinympäristööni jotain...vehreää! Emäntä ja isäntä olivat luvanneet minulle luonnonläheisen kodin ja valtavan pihamaan täynnä vallattomia voikukanlehtiä, mutta nyt alkoi tuntua, että minua on pahemman kerran puijattu!

Onneksi kaivurimies oli sentään jättänyt tonttimme yhteen kulmaan vähän valkovuokkoja - varmaan meikäkania varten!

Kaiken kukkuraksi vielä huomasimme, että erääseen naapurustomme taloon oli jo muutettu.

Joudunko asumaan samoilla kulmilla tuon kanssa?!?!

Lohdutukseksi emäntä ja isäntä nostivat minut kaivurin kyytiin. Kuulemma tosi harva kani tässä maailmassa on päässyt kaivurin telaketjujen päälle, ja toivottavasti kovin moni ei ole joutunut niiden alle!

Meikäkani otti kaivurin haltuun!

Kauan en kuitenkaan ehtinyt kaivurin kyljessä patsastella, kun kuulin risukosta rasahduksen. "Kattiko siellä, vai katala kettu", mietin, mutta pusikosta pomppasikin esiin varsin viehkeä otus. Se oli tuleva sydänkäpyseni, Lintumetsän Linda!

<3

Anteeksi emäntä ja isäntä, jos epäilin kotikoloprojektiamme. Tämä on varmasti tosi hauska paikka asua eikä musta kissa paksuine poskineenkaan haittaa, kun Lintumetsän Linda on niin kiva. On myös ihan ok, että Lintumetsän puut on kaadettu eikä Lintumetsässä enää ole metsää vaan pelkkää pusikkoa. Linnut sentään ovat vielä tallella, tai ainakin se käki, joka kukkui kovin kauniisti männynnokassa. Joko muutetaan?

Aloituskokous pidetty, maatyöt aloitettu!

Tänään meillä piti olla tontilla aloituskokous. Siis ihan vain aloituskokous vastaavan mestarin ja kunnan rakennusvalvontaviranomaisen kanssa.

Aloituskokousaamuna isäntä kuitenkin sai melko odottamattoman puhelun: se oli Helmitalon kaivurikuski. Oli kuulemma Riihimäen kohdalla tulossa, eli oli valmis aloittamaan maatyöt tontilla noin tunnin päästä. Aika kiva maanantaiaamun yllätys hei, mutta toivottavasti itse talon toimituksesta kerrotaan sitten vähän pidemmällä varoitusajalla. :D

Kun selviydyimme tontille aloituskokousta varten, kaivuri, kuski ja vastaava mestarimme siellä jo odottelivatkin. Ensin iskimme kahdeksan kakkosnelosta merkiksi tontin rajoille. Ennen aloituskokousta oltiinkin teroitettu kakkosnelosten päät, jotta kepukat uppoaisivat paremmin saviseen maaperäämme. Ihan käsisahalla teroitettiin, ja kiitos kysymästä, oli melko tehokasta hyötyliikuntaa!

Mestarimme maanmittauspuuhissa. Keli oli kolea!

Kun oikeat koordinaatit olivat selvillä, isäntä nuiji tolpat maahan.

Meikäläisen tehtävä oli koristella tolpat huomiovärein.

Merkkauspuuhien jälkeen lähdimme vastaava mestarin ja kunnan rakennusvalvontaviranomaisen kanssa kahvilaan pitämään aloituskokousta, etteivät paperit kastu vesisateessa. Kokous olikin aika läpihuutojuttu ja ohi alle tunnissa.

Kaivurikuski jäi tontille ahertamaan.

Kokouksesta ampaisimme isännän kanssa kunnantalolle hoitamaan vesi- ja viemäriliittämissopimusta kuntoon. Hommalle tulikin nyt tulenpalava kiire, koska liitäntä olisi hyvä tehdä vielä tämän viikon aikana, kun kaivuri on tontilla.

Mutta hiukanko oli haastavia kysymyksiä vesi- ja viemärihakemuslomakkeessa: ei ihan tiedetty, mikä on suurin hetkellinen vedenkulutus, eikä meillä ollut pienintäkään käryä, paljonko on meidän jätevesimäärä. Myös tonttiviemärin mitoitusvirtaama oli suhteellisen vieras käsite, samoin kuin tonttivesijohdon painehäviö. Onneksi pirautus Helmitalon LVI-suunnittelijalle sivisti kummasti ja hakemus saatiin jotenkuten vetämään.

Kun selviydyttiin vesilaitokselta, totesimme, ettei isäntä enää millään ehtisi sinä päivänä takaisin työpaikalleen. Niinpä mies osallistui työpalaveriin autonpenkiltä käsin puhelimitse ja meikäläinen lähti tappamaan aikaa Nurmijärven keskustaan. Hetken aikaa pähkäilin, minne menisin.

Kirjaston seinässä oleva kyltti kuitenkin kertoi, että kirjasto olisi minulle varsin passeli odottelupaikka

Miehen puhelinpalaverin jälkeen suuntasimme maankaatopaikalle tekemään sopimusta jätemaan viemisestä. Olimme päivän aikana soitelleet myös kuorma-autokuskeille ja selvitelleet, kuka pystyisi hoitamaan jätemaakasat tontilta pois mahdollisimman rivakasti. Kovin työllistettyjä tuntuvat nuo tyypit olevan, sillä saimme lopulta kuskin vasta loppuviikolle. Kaivurimies joutuu siis tekemään tontin reunaan melko kookkaita jätemaakasoja.

Lopuksi kävimme vielä tontilla katsastamassa, mitä kaivurikuski oli saanut muutamassa tunnissa aikaiseksi.

Tilanne kello 13 ja kello 17.

Päivän päätteeksi suoritimme vielä pienimuotoisen iltajumpan, kun kannoimme aiemmin kaadetun pihakoivun halot pois tontilta ja lastasimme automme täyteen metrisiä halkoja. Hullun hommaa, mutta hullu, jännittävä ja yllätyksellinen oli koko päiväkin. Seuraavaa ylläriä odotellessa!