Syystunnelmia

Syksy täällä Lintumetsässä on vierähtänyt sangen rauhalliseen tyyliin eikä mitään erityisiä, raportoimisen arvoisia juttuja ole tapahtunut. Poistoilmalämpöpumppu on kyllä reistaillut pitkin syksyä ja antanut mystisiä vikailmoituksia ja täällä on käynyt korjaajiakin, mutta ainakaan vielä vikaan ei olla saatu selvyyttä. Tuon vempeleen tekemiset kirjautuvat koko ajan usb-tikulle ja näin vika yritetään jäljittää. Kamalan teknistä. Ehkä raportoin asiasta enemmän, kun hommaan saadaan joku selvyys.

Lämmityksestä tuli mieleen, että kyllä takka on taas koko syksyn ollut ahkerassa käytössä. Varmaan keskimäärin kolmena iltana viikossa tulee lämmitettyä. Ihan peräkkäisinä iltoina ei yleensä viitsi, kun tuo varaa niin loistavasti lämpöä. Ai niin, ja takkamakkara on tosi herkkua.

Kesäkukat heivattiin lokakuun alussa mäelle ja vaihdettiin ne lennosta kanerviin. Nyt varaston ikkunan allakin on sievät kanervat, kun appiukko askarteli niin hyvät kannattimet.

Etukuistikin sai kanervansa.

Nyt marraskuun puolivälissä tuli sellainen fiilis, että on pakko asentaa jouluvalot. Tai talvivalot, niin kuin meillä päin kutsutaan.

Kuistille ripustettiin meidän vanha, tuttu valoverkkomme. Etupihaa koristaa myös appiukon väkertämä lyhtyteline. Pitäähän Onnenhelmen pihasta yksi hevosenkenkä löytyä. ;) Nurmikko on muuten vieläkin ihan vihreä - onkohan se ihan normaalia?

Tuli tosiaan kertakaikkisen pakottava tarve asentaa talvivalot, kun tähän vuodenaikaan on niin pimeää eikä lumikaan ole vielä maata valaisemassa. Ja nuo nykyaikaiset led-talvivalot kuluttavat vieläpä niin vähän sähköä, että parempi niitä on polttaa kuin perus pihavaloja.

Takapihalle hankittiin 11 metriä pitkä valoköynnös. Eipä tarvitse ikkunoihin välttämättä ollenkaan ripustaa jouluvaloja, kun tuo köynnös näkyy sisällekin niin kivasti. Ja Gustav Kanin kannalta on tietenkin turvallisempaa, että jouluvalot on ulkoistettu. Kanista tuli mieleen, että tuo sininen möhkäle, joka terassilla loistaa, on valokani. Ulkoistimme senkin.

Toki terassilla loistaa myös tavalliset kynttilälyhdyt. Nämä öljykynttilät vaan eivät ole yhtä kivoja kuin tavalliset kynttilät, tycker jag.

Ai niin, ja iloa meille tuo myös amaryllis, joka saatiin äidiltä. Kasvissa on jo kuusi komeaa kukkaa ja lisää aukeaa koko ajan. :)

Terassi

Emme me koko kesää ole vain pihaa laittaneet, vaan kyllä kesään on kuulunut ihan oikeaa nikkarointiakin.

Kun piha oltiin saatu kesäkuun aikana kukoistamaan, kesä-heinäkuun vaihteessa isäntä alkoi tehdä takapihalle terassia.

Rungon kasaamista kesäkuun lopussa.

Myös allekirjoittanut kelpuutettiin mukaan kiinnittämään kansilautoja, jee! Olin se, joka porasi reiät ja isäntä oli se, joka kiinnitti ruuvit. Päädyimme sileisiin lautoihin, koska ne on takuulla helpompi pitää puhtaana kuin uritetut.

 Ja heti kun terassille oli kiinnitetty tarpeeksi kansilautoja, terassille kannettiin grilli, joka olikin ollut meillä jo vuoden päivät odottamassa terassin valmistumista.

Ja sitten kun kiinnitimme kansilautoja vielä lisää, hommasimme meille molemmille omat, jalalliset riippumatot, jotka pystytimme terassille.

Sitten terassiin vielä kiinnitettiin vähän näkösuojarimoja yksityisyyden turvaamiseksi, ja nyt terassilla näyttää tältä:

Terassista tuli yli 28 neliön kokoinen. Aiomme hankkia terassille ison ruokapöydän, kunhan mieleinen löytyy, ja pidämme tärkeänä, että terassilla olisi isosta pöydästä huolimatta tilaa tehdä muutakin kuin istua pöydän ääressä. Siksi halusimme väljän terassin.

Terassin etualalle emme lopulta halunneet minkäänlaista kaidetta - jotenkin kaiteellinen terassi olisi tuntunut siltä, että olisimme jossain karsinassa. Eikä kaide olisi näyttänyt kivalta olkkarin ikkunasta katsottaessa. Ja onhan tuo terassi sen verran tilava, ettei sen reunalta kenenkään pitäisi vahingossa tipahtaa.

Terassin eteen isäntä nikkaroi täyspitkän portaan. Se oli mielestämme tyylikkäin vaihtoehto.

Vähän terassissa on vielä keskeneräisiä juttuja, kuten että porras on viimeistelemättä ja yski näkösuojarimoitus pitää vielä maalata toiseen kertaan. Muutenkin olemme olleet viime viikot maalauspuuhissa ja talo onkin ihan pian maalattu toiseen kertaan.

Aika paljon on tullut myös vietettyä terassilla aikaa, eli on lueskeltu, työskennelty, pötkötelty riippumatoissa sekä vilvoiteltu ja grillikin on parhaassa tapauksessa kuumana kahdesti päivässä.

Tiesin kyllä, että tuo isäntä taitava on, mutta en osannut sentään näin upeata terassia toivoa. :)

Uusi vuosi, uudet kujeet

Niin se vuosikin sitten vaihtui, joten taianomaista tätä vuonna kaikille blogin lukijoille!

Heti onnistuneiden uudenvuodenjuhlien päätteeksi flunssa lannisti Lintumetsän väen ja useampi päivä tuli vain pötköteltyä sohvalla - onneksi nyt taas elämä voittaa.

Joululahjaksi saimme ihan mielettömiä, kotiin liittyviä juttuja.

Oltiin ilmeisesti oltu tosi kilttejä!

Ruuvilaatikostoon isäntä saa kaikki nippelit ja nappelit järjestykseen. Lintulaudalle houkutellaan Lintumetsän söpöimmät tirpat. Grillaustarvikkeet voivat olla puolen vuoden päästä hyvinkin tarpeelliset. Paistinpannu ja kattila tulivat tarpeeseen, koska induktioliedellämme eivät vanhat padat ja pannut toimi.

Saatiin myös lattiakuivain ja aika läjä erilaisia saunatarvikkeita ja upeanvärinen löylykiulu, eli voimme sanoa hyvästit muoviämpärille.


Sain myös aivan mahtavan setin puutarhatarvikkeita - tonttu oli osannut arvata, miten kovasti odotan että pääsen kuopsuttamaan maata. :) Oksasakset otettiinkin jo loppiaisena käyttöön, että saatiin joulukuusi karsittua.

Saatiin myös häkävaroitin ja sammutuspeite - toivottiin niitä ihan vain varmuuden vuoksi. 

Ai niin, ja sitten se puukori. Aika hieno, vai mitä?

Olimme siis toivoneet lahjaksi myös puunkantokoria. Olimme asettaneet puukorille kaksi kriteeriä: 1) Korin on oltava sellaista materiaalia, ettei Gustav Kani pysty syömään siihen heti reikiä ja 2) Korista ei saa roskat levitä ympäri taloa.

Enpä olisi uskonut, että isännän vanhemmat alkavat askartelemaan meille omin pikku kätösin pupu-puukoria. Tuo on täydellinen, ja väriensäkin puolesta se sopii upeasti meidän takkamme rinnalle. :)

Puita onkin saanut kantaa viime aikoina ahkerasti sisälle, kun pakkaset ovat olleet niin tuimia. Mutta hienosti on talo pysynyt lämpimänä eikä ole tehnyt tiukkaakaan. Takassa poltamme puuta yleensä muutamia kertoja viikossa, kolme tai neljä pesällistä kerralla. Se tuo kodikasta lämpöä.

Sen sijaan komposti on päässyt jäätymään. Se ei kuitenkaan ole mikään ihme näillä yli parinkymmenen asteen pakkasilla, kun ei komposti missään vaiheessa ehtinyt ihan täysillä käynnistyäkään.

Syynä kompostorin jäätymiseen voi olla myös erään yön tapahtumat: kun erään myrskyisen yön jälkeen katsoimme olohuoneen ikkunasta pihalle, huomasimme, että myrsky oli irrottanut kompostorin kannen, kompostoriin satoi parhaillaan vettä ja biojätteemme lentelivät pitkin pihoja. Aika surullinen näky. Ja oli muuten todella mieltäylentävää lähteä keräilemään likomärkiä biojätteitä pihasta, kun olimme vieläpä puolikuumeisia. :D

Moni on myös kysellyt, mikä tämän blogin kohtalo on, kun talomme on kuitenkin ollut jo pidemmän aikaa valmis. Vastaus: Talo on toki valmis, mutta kesällä rakennetaan vielä autokatos. Kesällä nikkaroidaan myös terassi ja heti keväällä alamme laittamaan pihaa. Yläkerrasta puhumattakaan! Tekemistä, juttuaiheita ja talossa asumisen ihmettelyä riittää siis niin paljon, että blogi on syytä pitää hengissä.

Kattotuolit saapuivat

Tänään oli taas keskivertoa yllätyksellisempi päivä: aamupäivällä isäntä sai kattotuolikuskilta soiton, että kattotuolit tulevat tontille parin-kolmen tunnin päästä. Niinpä otimme lentävän lähdön kohti Nurmijärveä, sillä emme olleet vielä hommanneet tontille kuormalavoja, joiden päälle kattotuolit voitaisiin laskea.

Isäntä oli jo selvitellyt, että saisimme lavat Nurmijärven Rautiasta. Liikkeessä oli muutenkin mitä mahtavin palvelu: myyjä kierrätti meitä liikkeen ympäri ja esitteli kaupan jokaisen osaston, jotta meidän olisi helpompi asioida jatkossakin. Saimme myös lainata peräkärryä ilmaiseksi, jotta lavat kulkeutuisivat leppoisasti tontille.

Lopulta lavat ehtivät tontille ennen kattotuolikuskia!

Tältä perustukset näyttävät nyt. Vasemmalla näkyy myös tontille putkahtanut sähkökaappi.

Parvekkeen tolpat.

Terassin perustuksia.

Emme jääneet sen pidemmäksi aikaa kyttäämään kattotuolien saapumista, mutta hetken päästä kattotuolit köröttelivät meitä tienpäällä vastaan.

Tossa ne menee!

Kattotuolit on siis tontilla, eikä kauan mene, että tulee myös talon loppuosa. Saimme Helmitalolta tiedon, että "arvioitu laskeutumisaika" on jo ensi viikolla!

Lupahakemus jätetty!

Jipii, paperisodan voitto on meidän! Rakennuslupahakemus on pantu vetämään 19.3., mutta olipahan homma!

Tältä näyttää rakennuslupahakemus.

Ensinnäkin kunnalta piti tilata ties minkälaista tontin rekisterikarttaa, kaavaotetta ja kiinteistörekisteriotette, niin juu, ja haalimme myös lainhuudatustodistuksen ja kunnallistekniikan liittämiskohtailmoituksen ja sähkölaitoksen lausunnon ja energiatodistuksen. Unohdinkohan jotain?

Parhaimmillaan yksi paperilappunen taisi maksaa 80 euroa, eli ei se hakemus halvaksi tullut. Muutenkin on vähän naurettavaa tilailla kunnalta noita papereita vain, jotta voimme postittaa ne heille takaisin hakemuksen yhteydessä. :D

Eikä hakemuslomakkeen ja väestörekisterikeskuksen tilastointilomakkeen täyttäminenkään ihan mutkatonta ollut. Siinä vaiheessa kun oltiin käyty paperisotaa jo aika tovi, RH1-lomakkeessa kysyttiin tilan nimeä. Siinä vaiheessa iski epätoivo. Paperisota oli nujertanut kaiken luovuuden, mutta väkisin yritin ehdottaa isännälle Käpälämäki-nimeä. Ei kelvannut, koska talommehan ei varsinaisesti sijaitse mäessä. :D Lopulta vastaava mestarimme päästi meidät piinasta kertomalla, ettei tontteja suinkaan tarvitse asemakaava-alueella nimetä, vaan saamme tonttimme nimeksi viehättävän, viisinumeroisen tunnuksen. Nice?

Niin, ja samaan syssyyn aloimme udella vastaavalta mestarilta, missä vaiheessa asemakaavapiirroksemme on. Vastaus: Ei ole missään vaiheessa, koska sen laatiminen ei kuulu vastaavan mestarin toimenkuvaan. Ja me amatöörit olimme koko ajan olettaneet, että asemakaavahommeli on hänen heiniään! Onneksi pelastajaksemme ja asemakaavoittajaksemme riensi lopulta isännän eno.

Lopullisia piirustuksiakin pallottelimme tovin jos toisenkin. Lopullisten päätösten tekeminen oli vai-ke-aa! Mietimme, haluammeko kuistiin, terassiin ja parvekkeeseen perinteiset pystykaiteet vai modernit vaakarimat. Myös terassin lopullinen koko mietitytti. Mistä sitä voi tietää, minkä kokoiselle terassille on tarvetta?

Vaihdoimme viime hetkellä myös etukuistin eli sisäänkäynnin tyyliä. Käynti etukuistille tuleekin nyt vasemmasta sivusta eli autokatokselta päin, kun alun perin sisäänkäynnin piti olla suoraan edestä.

Ai niin, ja myös talon väri tuli päätettyä ainakin suurin piirtein. Siitä tulee keltainen ja katosta tiilenpunainen, nurkkalaudat ja ikkunanpielet ovat valkoiset. Ei edes ollut vaikea valita. ;)

Pari vaihtoehtoa.

Ja mistä sitä voi tietää, haluammeko takapihalle lopulta kivi- tai sorapolun, joka johtaa varastokopille, vai onko kätevämpää, jos koko takapiha on yhtenäistä nurmikenttää? Ja mistä me voimme tietää, missä kohtaa pihaa haluamme pyykkimme kuivata? Valintoja, valintoja...

Ai niin, ja viime hetkellä vaikeaksi heittäytyi myös varastokopin katto. Meille tulee siis varastoksi tämä Lillevilla.

Varasto.

http://www.luoman.fi/fi/lillevilla-piharakennukset/mallisto/item/lillevilla-295-pariaitta-varasto?category_id=4

Jotenkin yhtäkkiä ymmärsimme, että eihän varaston huopakatto taidakaan olla kaavamääräysten mukainen, sillä kaavassa sanotaan, että pääasiallisen kattomateriaalin pitää olla tiili tai konesaumattu pelti. Isäntä kysyi rakennusvalvonnasta, koskeeko kaavamääräys myös varastokoppia, ja vastaus oli, että leikkimökistä saisi toki tehdä huopakattoisen, mutta varastosta ei.

Ja koska varastoa ei ole suunniteltu niin tukevaksi, että se kestäisi painavan tiilikaton, ongelmia oli luvassa. Konesaumattu pelti kuulemma taas on liian kinkkinen amatöörin asennettavaksi. Onneksi rautakaupan tyypit osasivat suositella meille "feikkikattoa", joka siis näyttää ihan konesaumatulta pelliltä, mutta ei sitä oikeasti ole, vaan on helpommin asennettavissa. Taas soiteltiin rakennusvalvontaan ja kyseltiin, kävisikö sitten tämä katto, ja onneksi kävi!

Niin ja naapureiden kuuleminen piti tietenkin myös hoitaa ennen kuin jätettiin lupahakemukset.

Alun perin saimme kunnalta virallisen listan, jossa luki, että kuultavia naapureita olisi kolme. Sitten eräs naapuri listan ulkopuolelta ottikin meihin yllättäen yhteyttä ja he halusivat esitellä suunnitelmansa meille. Hetken ihmettelimme, pitääkö heidän tosiaan esitellä suunnitelmansa meille, mutta meidän ei tarvitse kuulla heitä. Lopulta saimme vahvistuksen, että kunta oli kämmännyt ja meidän pitäisi kuulla myös näitä neljänsiä naapureita.

Niinpä eräänä kauniina tiistai-iltana eli eilen ajelimme ympäri ämpäri lähitienoita ja kävimme pyytämässä kaikilta tulevilta naapureilta nimmarit. Iltamyöhällä vielä täytettiin viimeiset lappuset pimeässä autossa ja mentiin tipauttamaan koko nivaska vastaavan mestarin postilaatikkoon. Huh, helpotus - nyt ne paperit on pois omista käsistä ja naapuritkin vaikuttavat mahtavilta!

On myös jännittävä nähdä, millainen koko asuinalueesta lopulta muodostuu. Ainakin lähinaapureiden talot näyttävät olevan pulpettikattoisia, harmahtavia, yksikerroksisia ja moderneja, kun taas meidän talomme on harjakattoinen, keltainen, 1,5-kerroksinen ja vanhahtava. Ja meidän talon kattokin on eri suuntaan kuin vierusnaapureiden katot, vaikka ihan kaavamääräyksien mukaan mennäänkin. Ehkä talomme leimataan lopulta asuinalueen "mummolaksi", joka on vähän vinksin vonksin. :)

Asuntomessutunnelmia

Elämäni ensimmäisen 25 vuden aikana en käynyt asuntomessuilla kertaakaan. No tänä kesänä sitten kävimme asuntomessuilla kahdesti. Ensimmäisellä käyntikerralla emme tajunneet katsoa Helmitaloa vielä "sillä silmällä", joten viimeisenä messuviikonloppuna kävimme vielä syynäämässä Onnenhelmen tarkemmin. Totta tosiaan, messuilla oli näytillä yksikerroksinen Onnenhelmi, jonka pohjaratkaisu on liki sama kuin meidän 1,5-kerroksisessa Onnenhelmessä. Yksikerroksiseen taloon vain on lisätty kaksi makuuhuonetta olohuoneenpuoleiseen päätyyn.

Messuilta tarttui mukaan paljon ideoita, suunnitelmia, ajatuksia ja oivalluksia:

 Nätti ja näppärä naulakko.



Tässä talossa portaiden alustila oli otettu hyötykäyttöön. Meilläkin porrasalusesta tulee yksi kodin tärkeimmistä paikoista - siitä lisää myöhemmin! ;)

Harvassa torpassa on nykyään tuulikaappi. Helmitalosta sellainen löytyy. Tässä tuulikaapin vakiovarustus. Ehkä haluamme kuitenkin peililiukuovet? Ehkä.

 Ruokapöydän pitää olla tarpeeksi iso!

 Helmitalon keittiössä on tunnelmaa!

Mutta tässä keittiössä vasta maalaisromantiikkaa onkin! Tykkään, että työtaso on ikkunan ääressä! 

 Okei. Tykkään vaaleista keittiöistä, mutta tämä on ehkä liikaa.

Maustehyllyhifistelyä!

 

Ihan heti ei tulisi mieleen sijoittaa sänkyä näin.

Valosänky.

Kaunis komeroratkaisu.

Jee, ollaan isännä kanssa värien ystäviä! Tapetissakin on Lintumetsän linnut!

Helmitalon makkari.

Meillekin tulee yläkertaan viisto katto. Voin veikata, että vaatekomeroiden löytäminen tulee olemaan hankalaa! Siksi liputan vaatehuoneen puolesta! ;)

 Aika vänkä viidakkohuone! Sisustustarroilla saa ihmeitä aikaan!

Haluan tehostetapetin sängyn taakse! Haluan myös tuollaisen valaisimen, kiitos ja nam! 

Helmitalon toinen makkari oli sisustettu prinsessan huoneeksi.

 

Vau, koko seinä tilaa valokuvakokoelmille!

Kulmasohva olisi siisti! Sohvan pitää olla myös a) muhkea b) ei liian vaalea c) siinä pitää olla irrotettavat päälliset d) jotka ovat myös pesunkestävät.

 

Kaikki pintamateriaalit ovat vaaleita, mutta pinkeillä sisustuselementeillä on saatu ihmeitä aikaan!

 

Lasiseinä saunassa tuo avaruutta, mutta tämä on ehkä vähän liian lasinen. Etenkin, jos kylppärissä on vessanpönttö.

Suihkussa pitää olla väriä, ettei erehdy olevansa uimahallissa, mutta tämä väri on ehkä jo liikaa?

 Saunaledit tuovat tunnelmaa!

 

Hauska pyyheteline!

Messujen rock-sauna! 

Helmitalon sauna. Tykätään LLLL-lauteista!

Helmitalon kylppäriä. Suihkuja on kaksi, ja koristeraidat ovat koreat!

 

Messujen jälkeen alkoi takkapohdinta. Millainen sen pitää olla? Varaava? Vuolukivinen? Rapattu? Laatoitettu? Vesitakka? Tiilitakka? Varmaa oli, että sen pitää olla kulmamallinen, vaalea ja moderni.

Tykkän, että puita käytetään sisustuselementtinä!

 

Työhuone on tärkeä, sillä saatan työskennellä kotoa käsin! Tässä sopessa on ainakin säilytystilaa, kun hyllyä on lattiasta kattoon ja koko seinän leveydeltä.

Ah, saisinpa tuollaisen kirjoituspöydän!

Miehen ottama kuva. Selvästi sekin haaveilee vaatehuoneesta ja kauluspaitojen täydellisestä järjestyksestä.  

 Meikäläinen voisi hyvinkin kuvitella itsensä pyörähtelemässä tällaisessa pukeutumishuoneessa. Kynttilänvalossa, totta kai, ja hissimusiikki soisi taustalla.

 

Nykyään harrastetaan kai tosi vähän peilikaappeja. Iso peili on toki tyylikkään näköinen, mutta miten naisväki tupeeraa tuon ääressä takatukkansa?

 

Aikamoista!

Vessapaperiautomaatti? Mitä ihmettä?

Helmitalon vessakalusteita.

 

Miten olisi suihkulähde ja lasitettu terassi...

 

...tai näköalatasanne? Me ehkä tyydytään vain alaterassiin ja parvekkeeseen...,

...jonne voi sijoittaa joko perinteisen tai modernin riippumaton.

 

Helmitalon terassi.

 

Messujen hämmentävin talo, Maja-talo.

 

Sisäänkäyntiin pitää panostaa! Vauuu mitkä puiset kukkaruukut! :)

 

Musta tuntuu, että meidän sisäänkäynnin yhteyteen tulee myös puupupu. <3