Valkeus tuli

Pysyttelimme päivän poissa talolta ja otimme vähän lepoa. Ja tuon yhden lepopäivän aikana taloomme oli tullut valkeus: kaikki seinät oli siis pohjamaalattu!

No nyt on valkoista!

Valkeudesta voimaantuneena mies jatkoi eilen iltapuhteena varaston maalailua ja minä naputtelin varaston toiselle puolelle lattian. Siis naputteLIN. Minä itse. Eli löin yli 330 naulaa ja varastossa oli lämpöä arviolta 60 astetta. Olisikohan pihavarastosta pitänyt sittenkin tehdä pihasauna?

Ja sitten loppukevennys: isäntä osti riippumaton, vaikkei pihaan ole istutettu vielä yhtään puuta, johon maton voisi kiinnittää. Hän osti myös 38 kiloa painavan kaasugrillin, joka ehkä lojuu vielä muutaman kuukauden kerrostaloasuntomme eteisessä.

Luukutusta, maalausta ja Asuntomessuja

Talolla työtahti jatkuu tasaisen varmana. Kaikkien huoneiden katot on nyt mdf-paneloitu ja "portaanalustilaan" timpuri asensi reilu viikko sitten myös ullakkoluukun.

Luukun kanssa meillä olikin vähän sähläystä: alun perin kuvittelimme, ettemme tarvitsisi luukkua laisinkaan, koska voisimme rakennusaikana kulkea yläkertaan parvekkeen kautta tikkaita pitkin. Jossain vaiheessa tajusimme, ettei se onnistukaan, koska parvekkeen oven lukkoa ei saa ulkopuolelta auki. Tuli vähän blondi olo.

Niinpä kysyimme paikallisesta lukkoliikkeestä, mitä lukon vaihtaminen parvekkeen oveen maksaisi. Hintaa olisi tullut 150 euroa, joten ei ihan halpaa lystiä tuokaan.

Helmitalolla olisi ollut varastossa joitain luukkuja, mutta Helmitalon tyypit tokaisivat pienen mietinnän jälkeen, ettei meidän kannata heiltä luukkua ostaa. Heidän luukkunsa olisi maksanut useita satasia, eikä meidän kannata parin vuoden tilapäiskäyttöön niin tyyristä luukkua hommata. Sen sijaan Helmitalon väki suositteli kysymään, millaisia luukkuja Viialan Rakennustarvikkeessa olisi.

No Viialan Rakennustarvikkeesta kaikki ullakkoluukut olivat tilapäisesti loppuneet. Sen sijaan Viialan Rakennustarvikkeen myyjä otti selvää, että Starkilla luukkuja kyllä olisi, ja hintaakin vain 100 euroa. Kiitos taas Viialan väelle mahtavasta asiakaspalvelusta!

Siispä Starkille. Kävi tuuri, että luukku sattui vieläpä olemaan valkoinen. :)

Luukku kattoon asennettuna.

Nyt kun ullakkoluukkukin on asennettu, timpuri ja sirkkeli ovat häipyneet taloltamme ja tilalle on tullut maalari pensseleineen. Viime päivinä maalari onkin tasoitellut ahkerasti huoneidemme seiniä. Ja nyt kun maalari häärii talolla, täydensimme Viialan Rakennustarvikkeen listoille lopulliset maali-, tapetti- ja pintamateriaalivalintamme.

Tasoittelua.

Mutta maalaustouhuissa olemme olleet myös me - talon isäntäväki. Olemme nimittäin jatkaneet aherrusta pihavaraston parissa. Varasto on nyt kertaalleen maalattu, katto on kokonaisuudessaan asennettu ja eräänäkin sunnuntaipäivänä naputtelimme isännän kanssa varaston toiselle puolelle lattian. On ollut älyttömän hyvät maalaus- ja ulkotyökelit ja meillä on isännän kanssa kovin hilpeät raksarusketukset ja maalarinvalkoisia raitoja tukassa. :D

Tilanne ensimmäisen maalikerroksen jälkeen.

Puuvajan lattia.

Myös Asuntomessuilla tuli käytyä. Pankkivirkailijamme mielestä olemme kai ihan mukavia ihmisiä, kun hän lähetti meille ilmaisliput messuille. Messumatka oli hauska, mutta ideasaalis jäi kyllä aika laihaksi. Ilmeisesti olemme tehneet omaan taloomme hyviä valintoja, kun kertaakaan ei tullut sellainen fiilis, että haluaisimme vaihtaa oman talomme johonkin messutaloista. Kaikista tarkimmin syynäsimme messutalojen saunoja ja kiukaita - oma kiuasvalintamme kun on vielä vähän vaiheessa.

Helmitalo ei Jyväskylän Asuntomessuilla ollut edustettuna. Ilmeisesti eivät kokeneet messuilua järkeväksi, kun helmitaloja ei edes toimiteta Jyväskylään asti.

Yksi idea messuilta sentään tarttui mukaan: käpälänjäljet olohuoneen mattoon Gustav Kanin kunniaksi!

Hullut varastoviikot

Heinäkuun kaksi ensimmäistä viikkoa ovat kuluneet varastohommissa. Meillehän tuli pihavarastoksi Luomanin Lillevilla 295, ja varaston materiaalipaketti saapui tontillemme heinäkuun alussa ihan jännittävällä tavalla - Itellan toimittamana.

Varaston materiaalit mahtuivat ihmeen pieneen pakettiin. Osien lajittelu vei kyllä aikaa, kun laudat olivat paketissa rakentamisen kannalta ihan sattumanvaraisessa järjestyksessä.

Päädyimme tekemään varastoon kevyen pilariperustuksen. Perustuksessa oli siis 36 kappaletta 30x30-kokoisia betonilaattoja, ja jokaisen betonilaatan päälle asetettiin pilariharkko. Hyötyliikunta pääsi ihan uusiin ulottuvuuksiin, kun meikäläinen kantoi 800 kiloa betonimötiköitä tontin perälle.

Kantamisen jälkeen kädet vähä tÄrIsi.

Vaikka kaivurikuski oli jo aiemmin tuonut varaston kohdalle kunnon soraa ja täryttänyt ja alustavasti tasannut maaperän, betonilaattojen asetteleminen suoraan ja oikeille kohdille osoittautui yllättävän vaikeaksi! Minulla ja isännällä menikin viisi päivää, että saimme narujen, vaaitusletkujen ja vatupassien kanssa taiteiltua perustuksista suorat. Siinä oli hermot koetuksella.

Vino, vinksallaan vai epäsuora?

Kaiken kukkuraksi perustusten suoruudella ei edes ollut ratkaisevaa merkitystä: kun eräänä ehtoona avasimme paketin, jossa varaston materiaalit olivat, huomasimme heti, että kymmenestä perustuspuusta kolme oli ihan kieroja. Siinä vaiheessa isäntä pirautti varaston valmistajalle ja tiedusteli, voisimmeko saada tilalle kelvollisempaa materiaalia. Valmistajan vastaus kuitenkin oli, ettei puita vaihdeta, koska varaston paino kyllä oikaisisi alimmat laudat. No, aika näyttää.

Itse varaston pystytimme yhden päivän aikana eli 13 tunnissa kahden ahkeran apurin kanssa. Jossain luki, että varaston pystyttämiseen tarvitaan kaksi henkilöä, mutta itse emme olisi lähteneet varastoa alle kolmen hengen porukalla pystyttämään. Etenkin pitkät hirret oli paljon helpompi loksauttaa paikoilleen, kun yksi henkilö oli kiinni hirren etupäässä, toinen keskikohdassa ja kolmas takapäässä. Osa hirsistäkin oli vähän kieroja, joten välillä hirsien paikalleenasennuksessa piti käyttää voimaa. Muuten varaston pystyttäminen ei ollut millään lailla vaikeaa, vaan siihen kykeni tällaiset amatööritkin, kunhan malttoi välillä lukea ohjeita.

Siitä se lähtee!

Ovet asennettiin jo neljännen hirsikerroksen jälkeen.

Yhdeksän aikaan illalla mökkerö saavutti lopullisen harjakorkeuden.

Kattotalkoot alkoivat pari päivää varaston pystytyksen jälkeen. Meillehän tuli Lillevillaan peltikatto, jonka asennukseen isännällä ja apurilla meni kolme päivää. Kattotalkoiden aikana käsittelin varaston ulkoseinät hometta estävällä pohjusteella ja sisäseinät saunasuojalla.

Katon rakentamista mietittiin pitkään, koska meillä oli Lillevillan rakennusohjeet huopakatolle ja lukkopeltikaton ohjeet. Teimme lopulta Lillevillan ohjeiden mukaisesti paneelikaton, johon huopa olisi voitu asentaa. Paneloinnin päälle asensimme aluskatteen, jonka päälle pantiin pystysuuntaisesti tuuletusrimat. Rimojen päälle laitettiin ruoteet peltikatteelle, ja päällimmäiseksi tuli siis kattopellit.

Kattotalkoiden kolmantena päivänä varaston ympärillä kävi kaikista isoin tohina: kaksi miestä hääräsi katon kimpussa ja minä levitin kahden apurin kanssa ulkoseiniin ensimmäistä maalikerrosta. Oli hurjan jännää nähdä, miltä valitsemamme keltainen maali näytti luonnossa! Sekä varasto, talo että autokatos vedetään siis samalla keltaisella, emmekä olleet ennen tätä päivää tehneet edes minkäänlaista koemaalausta puupinnalle. Mutta sävy näyttää ihan täydelliseltä ainakin varaston hirsipinnalla!

Tältä varasto näyttää kattotalkoiden jälkeen.

Vielä pitäisi yhdet pellit katkaista ja asentaa. Myös sivuräytäspellit ja harjapellit puuttuvat. Kuisti ja lattiakin ovat vielä kasaamatta. Keltaista maalia pitää levittää toinen kerros ja valkoiset kohdat on vielä kokonaan maalaamatta. Lattiakin pitäisi jollain tökötillä käsitellä, eli pientä puuhaa kyllä riittää, mutta tässä vaiheessa otamme lepoa. Kun on 1,5 viikkoa väkertänyt yli kahdeksantuntisia päiviä varaston parissa ja vieläpä kovassa helteessä, alkavat voimat olla niin loppu, ettei iltaisin jaksa ennen nukahtamista vetää edes peittoa päällensä. :)

Sähköä, villaa ja panelointia

Heinäkuun alussa sähkömies veti taloomme parin päivän ajan sähköjä. Löimme vasta sähkömiehen ensimmäisen työpäivän aamuna lukkoon sähkösuunnitelman, ja toisaalta sähkösuunnitelman fiksaaminen kävikin kätevimmin juuri kasvotusten ja paikan päällä.

Helmitalon perussähkösuunnitelma oli kyllä jo sellaisenaan tosi toimiva! Lisäsimme vain muutamia pistorasioita ja valaisimia. Pienenä luksuksena emäntä saa keittiön työtasojen yläpuolelle ledit ja isäntä saa saunaan tunnelmalliset kuituvalot kiuaskohdevalolla. :)

Samaan aikaan, eli heinäkuun ensimmäisinä päivinä, opettelimme isännän kanssa villoittamaan. Helmitalon peruspakettiin ei kuulu kaikkien väliseinien villoitus, mutta me halusimme äänieristyksen ja akustiikan takia villat myös väliseiniin. Niinpä vedimme eräänä iltana hengityssuojat naamalle, puimme päällemme mitä hirveimmät rytkyt ja ryhdyimme villahommiin. No seuraavana aamuna Helmitalon timpuri tulikin sitten hymyssä suin kiittelemään, että olimme tehneet hänenkin hommiaan. Hetken aikaa olimme melko hölmistyneitä, kunnes selvisi, että osa väliseinien villoittamisesta olisi sittenkin kuulunut Helmitalon väelle. :D Mutta pääsipä timpuri nopeammin levyttämään seiniä.

Tuli vähän villoitettua. Villojen välissä näkyy myös sähkövetoja.

Nyt heinäkuun toisella viikolla meille oli yllättäen ilmestynyt ensimmäinen väliovi, joka oli muuten saunan lasiovi! Parin päivän aikana saunamme oli myös paneloitu tervalepällä ja myös ne isännän kuituvalot oli asennettu. Hienolta näyttää.

Enää puuttuu kiuas ja lauteet.

Yhden päivän aikana timpuri oli myös asentanut keittiön ja olohuoneen kattoon mdf-paneelit. Tuo valkoinen on kovin kaunis!

Tunnelma katossa!