Kukita joulutähti uudelleen

Tähän aikaan vuodesta moni varmaan miettii, pitäisikö joulutähdet säästää vai heittää menemään. No jotkut joulutähdet tiputtavat hiljalleen lehtensä tai muuten vaan heittävät henkensä, ja tuollaiset yksilöt voikin hyvällä omallatunnolla heivata mäelle.

Sitten on myös niitä joulutähtiä, jotka vaan jaksavat kukoistaa. Yhtä vuodentakaista joulutähteä pidimme jopa aukinaisen ikkunan edessä, mutta ei se siitäkään kärsinyt. Vielä maaliskuussakin tähti oli yhtä komea kuin jouluna.

Lopulta tähti sitten muuttui viherkasviksi, mutta jatkoi kasvuaan. Kun joulutähti oli vielä loppukesälläkin hengissä, päätin, että minun puolestani tähti saa nähdä vielä seuraavankin joulun.

Siirsin joulutähden alkuperäisestä, pienestä purnukasta altakasteluruukkuun ja googlailin kovasti, miten joulutähden saa uudelleen kukkimaan. Kaikkialla varoiteltiin, että Suomen olosuhteissa se on tosi vaikeaa, mutta päätin kuitenkin kokeilla.

Syyskuun puolivälissä aloitin joulutähden pimennyskäsittelyn eli joulutähti oli joka päivä 14 tuntia täydellisen pimeässä vaatehuoneessa. Pimennyksen aikana tähti ei tosiaankaan saa saada yhtään valoa. Yleensä tuuppasin kasvin vaatehuoneeseen kello 18 illalla ja kiikutin sen takaisin olohuoneeseen aamukahdeksalta.

Oi sitä riemua, kun parin kuukauden pimennyskäsittelyn jälkeen joulutähden ylimmät lehden alkoivat yhtäkkiä punertaa.

Joulutähti vuosi sitten...

...ja nyt.

Tosi vaikea kuvitella, että kyseessä on sama kasvi! Kyllähän tuo vuosi sitten sievempi oli, mutta kyllä uudelleenkukittaminen oli jännittävä projekti. Jee, mä onnistuin, eikä siihen tarvittu edes kasvihuonetta. :)

Vuoden laite 2015

"Jotkut tuo vaimollensa kukkakimpun, mutta minä toin varsi-imurin", isäntä tokaisi eräänä huhtikuisena päivänä töistä tullessaan ja tuuppasi syliini imuripaketin.

No hyvä kun toi (tuolla kertaa) varsi-imurin eikä kukkia. Varsi-imurista on nimittäin ollut hieman pitempiaikaista iloa kuin mitä kukkapuskasta olisi ollut.

Imuri sai nimekseen Putte, koska se vaan näytti Putelta.

Putte.

Putte on ihana enkä käsitä, miten olen joskus tullut toimeen ilman Puttea. Putte todellakin ansaitsee Vuoden laite 2015 -tittelin näillä perustein:

Puten avulla oikean imurin käyttövälejä voi ihanasti pitkittää. Kun kävelen Puten kanssa muutaman päivän välein kotimme ongelmakohdat eli tuulikaapin, eteisen, Gustav Kanin huoneen ja keittiön läpi, niin johan kodista tulee taas siisti. Putte ahmii sisuksiinsa niin hiekanmurut, pupun heinänkorret kuin leivänmurutkin. Putte imaisee hetkessä myös sohvaan takertuneet kanin irtokarvat - kätevää varsinkin Gustav Kanin karvanlähtöaikaan. Joulun aikaan Putella on imuroitu myös joulukuusesta tippuneita havunneulasia.

Eikä Putella siivoaminen edes tunnu siivoamiselta - se on vain sellaista ympäri kämppää kävelemistä. Puten akku riittää noin 20 minuutiksi ja onkin kiva tietää, että imurointi on ohi viimeistään 20 minuutin päästä. Tuon jälkeen Puten on saatava latautua seuraavaan päivään.

Oikean imurin käyttöönotossa suurin kynnys ainakin itselleni on imurin kaivaminen siivouskaapista esiin. Puten kanssa sitäkään ongelmaa ei ole, sillä Putte nököttää aina kodinhoitohuoneen nurkassa.

Puten keulassa on myös tehokkaat led-valot, joiden ansiosta lattialta voi havaita hämärässä valaistuksessa pienimmätkin leivänmurut. Gustav Kani tosin oli alkuun melko hämmentynyt Puten led-valoista - pitkäkorvalle tuli kai sellainen kani ajovaloissa -fiilis.

Kauan eläköön Putte!

Vuoden päästä selviää, ansaitseeko joululahjaksi saamani ompelukone Vuoden laite 2016 -tittelin. Koeajoa olen ehtinyt tehdä vasta tosi vähän, mutta on tuo ainakin sievän näköinen. Neulatyynyn sen sijaan ehdin jo askarrella.

Ompelukone sai nimekseen Signe.