Ei omena kauas puusta pudonnut

Eräänä iltana kun olin pihamaallamme tarkastuskierroksella, kohtasin surullisen näyn: puolet tämän vuoden omenasadosta, eli toinen Pirja-puumme omenista, oli törkeästi tärvelty.

Joku sitä omppua oli alaoksalta haukannut - ehkä joku pitkäkorvainen ahmatti? Mutta Gustav Kani se ei ollut. Ehkä.

Päätin sitten repäistä ompun irti puusta, kun eihän sitä puuhun viitsinyt jättää pilaantumaan. Leikkasin ompun kolmeen osaan ja ahmimme puolet koko vuoden omenasadosta siltä istumalta.

Hiukan ompussa oli vielä kirpsakkuutta, kun ei se vielä ollut täysin ehtinyt kypsyä. Mutta Gustav Kanille meni aivan täydestä. :)

Jälkimmäisen puoliskon omenasadostamme, eli Pirja-puun toisen omenan, söimme 22.8.

Tuonkin omenan kanssa kävi vähän jännästi: Menin puun luokse tarkistamaan omenan kypsyysastetta. Kun kosketin oksaa, omppu tipahti puusta. Kypsä se siis oli, eikä omena kauas puusta pudonnut. :D

Voittajafiilis - omenasadonkorjuu suoritettu!

Kauan eläköön varasto

Varastomme jäi pihatöitä tehdessä vähän monttuun osittain sen takia, kun emme saaneet hävitettyä joutomaakasaamme mihinkään, vaan jouduimme levittämään kaiken maa-aineksen omaan pihaan.

On se montussa.

 No nytpä päätimme sitten nostaa varaston ylemmäs, ettei varaston pohja joutuisi niin alttiiksi varaston alle valuville sadevesille ja talvisin lumien sulamisvesille.

Ensin kannoimme varastosta ulos kaikista painavimmat romut sekä tavarat, jotka saattaisivat varastoa nostettaessa sinkoilla sinne tänne. Hetken aikaa pihamaamme näyttikin siltä kuin olisimme pystyttäneet pihakirppiksen. :D

Mökkerö nousi kepeästi ilmaan kolmen tunkin avulla.

 Kun varasto oli ilmassa, vanhojen pilariharkkojen päälle aseteltiin uudet - kaikkiaan siis 36 kappaletta. Samalla myös bitumikaistaleet aseteltiin uudelleen.

Isäntä oikein urhoollisesti ryömi varaston alle asettelemaan harkkoja.

Gustav Kani kävi näyttämässä, että häneltä ryömiminen olisi luonnistunut paljon helpommin.

Ja tadaa: lopputulos on tosi ryhdikäs!

Varaston nostaminen kuulosti siis paljon dramaattisemmalta toimenpiteeltä kuin mitä se lopulta oli. Mietimme etukäteen, että mitäpä jos hirret jotenkin vääntyilevät pois paikoiltaan, ikkunat hajoilevat tai rakenteet vääntyvät niin, etteivät ovet enää aukea. Mutta kaikki meni mallikkaasti ja homma oli ohi muutamassa tunnissa.

Kolmen jälkeen iltapäivällä jo juotiin kakkukahveja ryhdikkäämmän varaston kunniaksi.