Tunnelmia uudesta kodista

Moi taas, ja terveisiä uudesta kodista! Täällä me nyt asumme - Lintumetsässä. Muutimme tänne tasan viikko sitten eli 25. lokakuuta. On ollut sen verran kiireistä ja sen veran paljon teknisiä ongelmia, että kertoilemme muutonaikaisista tunnelmista näin jälkikäteen.

Talon käyttöönottotarkastus oli tosiaan kaksi päivää ennen muuttoa eli torstaina 23. lokakuuta. Ihan puhtailla papereilla ei talo mennyt läpi, sillä huomautukset tuli keittiön hanasta joka kääntyy (muka) liikaa, uunista joka olisi ilmeisesti pitänyt kiinnittää kaappiin ja jakotukeista, joissa yläkerran lähdöt olisi pitänyt tulpata.

Perjantaina 24. lokakuuta Helmitalon edustaja kävi luovuttamassa talon meille. Tässä tilaisuudessa saimme kertoa, mitä puutteita olimme talossa huomanneet. No lähinnä ne olivat pieniä kolhuja ja naarmuja, joita seiniin ja ovenpieliin oli tullut rakennusvaiheessa. Saimme myös opastusta, miten poistoilmalämpöpumppua käytetään ja juttelimme, miten rakennusprojekti oli sujunut. Ja kivastihan se sujui. :)

Perjantaina siivosimme taloa iltamyöhään ja lauantaina sitten muutettiin. Sepä vasta olikin rankka päivä, vaikka meitä olikin auttamassa ahkera muuttoporukka. Kävimme noutamassa muuttopakettiauton kello kahdeksan aamulla ja palautimme sen puolenyön aikaan, eli melko pitkäksi muutto venyi.

Sunnuntaina aloimme järjestellä talolla vallinnutta kaaosta. Ja siis täällä oli niin kamala kaaos, että hyvä kun talossa mahtui ylipäänsä liikkumaan. Purimme muuttolaatikoita, kasasimme uusia huonekaluja, siivoilimme, pesimme ikkunoita, kiinnitimme verhotankoja, ripustimme verhoja...

Sunnuntai-iltana päätimme isännän kanssa myös vähän rentoutua ja nauttia uudesta kodista. Niinpä korkkasimme kuohuviinipullon ja laitoimme saunan lämpiämään. Kun sauna alkoi olla lämmin, tapahtui jotain odottamatonta: kiuas kyllä jaksoi posottaa, mutta kodinhoitohuoneesta, kylpyhuoneesta ja saunasta pimeni valot. Isäntä tarkisti sulakkeet ja ties mitä, muttei voinut käsittää, mikä oli pielessä.

Lopulta päätimme soittaa Helmitalon sähkömiehelle, joka onneksi vastasi sunnuntai-iltana puhelimeen. Sähkömiehen avustuksella onnistuimme lukemaan sähkökaapista vikakoodin ja päättelemään, että vika on kunnan sähköverkossa.

Koska sauna oli lämmin, menimme saunaan. Mikäs siinä oli pimeässä saunotellessa, löylyt kyllä oli mehevät. Vaikka talossa oli edelleen täydellisen kaoottinen tilanne ja esimerkiksi avaimet olivat hukassa, onnistuimme sentään löytämään kynttilöitä. Toki olisi ollut hauska nauttia niistä saunaan asennetuista kuitutähtivaloista, mutta kyllä kynttilätkin oli ok. Skumppalasit kädessä kävimme takapihalla vilvoittelemassa.

Jossain vaiheessa soitimme kunnan sähkömiehille ja teimme vikailmoituksen. Sähkömiehet lähtivätkin pian kirkonkylältä ajelemaan talollemme ja, meidän yhä saunoessa, sähkömiehet räpläsivät sähkökaappiamme melko pitkän tovin. Viimein selvisi, että joku naapurustossa oli aiheuttanut vian, mutta vielä maanantainakin sähkömiehet kävivät täällä ratkomassa ongelmaa. Olipa ikimuistoiset ensimmäiset löylyt!

Maanantaina täällä sitten kävikin, sähkömiesten lisäksi, myös Helmitalon miehet. He korjailivat muutamia pikkujuttuja, asensivat kodinhoitohuoneesta vielä puuttuneet peililiukuovet ja keittiöön uunin taakse kulmapalan.

Muuten viikko uudessa kodissa meni yhdessä hujauksessa. Uusi työhuonekin tuli jo korkattua, ja siivoamista ja järjestelemistä täällä kyllä riittää. Lisäksi meidän pitää opetella käyttämään noita uusia kodinkoneita, kuten mikroaaltouunia, liettä, hellaa ja astianpesukonetta. Takkaakaan ei olla vielä testattu eikä kaikkia muuttolaatikoita olla purettu eikä kaikkialla ole vieläkään verhotankoja.

Ensimmäisinä päivänä vaikutti siltä, että meillä on tavaraa aivan tuhoton määrä ja aivan liikaa ja olimme jo valmiita sytyttämään rovion keskelle pihamaatamme, mutta jotenkin ne tavarat vaan mahtuivat kaappeihin. Sekä keittiössä, kodinhoitohuoneessa, tuulikaapissa että vessassa jää kaappeja vielä tyhjiksikin ja vaatteetkin mahtuvat vaatekomeroihin ihan siedettävän hyvin. Vaatehuone sen sijaan ei ole vielä ollenkaan käytössä, kun pitäisi jonkinlaiset hyllyt ja tangot sinne suunnitella.

Pakko myöntää, että tänne muuttaminen on myös ollut jonkinasteinen kulttuurisokki. Ilman autoa täältä ei lähdetä minnekään, sillä linja-autot eivät kulje ihan samaan malliin kuin Helsingissä. Lisäksi täällä on iltaisin aivan käsittämättömän pimeää - täällähän ei ole vielä edes katulamppuja. Mutta nukummepa ainakin yömme sikeästi! Lisäksi arkeamme on hankaloittanut sellainen pikkujuttu, että meille kytkettiin vasta eilen perjantaina valokuitu, eli vasta eilen illalla täällä alkoi näkyä televisiolähetykset. Nettiyhteys ei sen sijaan vielä toimi ollenkaan, vaan joudumme surffailemaan netissä puhelimen välityksellä. Sen takia en nyt tähänkään kirjoituksen ala kuvia latailemaan.

Onneksi puhelimen netti toimii jotenkuten. Muuten puhelimemme eivät täällä Lintumetsässä sitten toimikaan, vaan tipahtelemme vähän väliä pois koko puhelinverkosta. Älkää siis ihmetelkö, jos emme vastaa - me asumme nyt maalla. :D

Loppuun vielä tunnelmaan sopiva biisi Jukka Pojalta. Jostain syystä minulla vain aina ja joka kerta tulee Brand New Ihanuus - kappaleesta mieleen meidän talomme, Lintumetsän helmi. Ihan uus ihanuus. <3

Kulttuurikurkkaus

Olemme edelleen ahertaneet talon ulkomaalauksen parissa, mutta välissä otimme myös vähän lepoa! Mutta ei me lepopäivänäkään pysytty poissa Nurmijärveltä, vaan suuntasimme Taaborinvuorelle kuuntelemaan Juha Tapiota ja tutustumaan tulevan kotikuntamme kulttuurinähtävyyksiin. Aleksis Kiven aikoihin Taaborinvuori oli muuten lasten suosittu leikkipaikka.

Juha Tapio esiintyi Taaborilla aika jylhän metsän keskellä. Vuorella esitetään myös kesäteatteria.

Vasta jälkeenpäin huomasin, että Juha Tapiolla on melko mahtava, taloaiheinen biisi. Klikkaa tästä, niin pääset kuuntelemaan sen. :)

Toki kävimme samana, kultturellina Taaborinvuori-päivänä myös Aleksis Kiven syntymäkodissa, joka on siis ihan Taaborinvuoren kupeessa.

Siinä se on!

Syntymäkodin tupa.

Vinttikammarista löytyi Kiven kirjoitusarkku.

Aleksis oli kai erityisen tykästynyt vinttikammariin ja haki kirjoitusinspiraatiota tiirailemalla ikkunasta pihalle.

Kattotuolit saapuivat

Tänään oli taas keskivertoa yllätyksellisempi päivä: aamupäivällä isäntä sai kattotuolikuskilta soiton, että kattotuolit tulevat tontille parin-kolmen tunnin päästä. Niinpä otimme lentävän lähdön kohti Nurmijärveä, sillä emme olleet vielä hommanneet tontille kuormalavoja, joiden päälle kattotuolit voitaisiin laskea.

Isäntä oli jo selvitellyt, että saisimme lavat Nurmijärven Rautiasta. Liikkeessä oli muutenkin mitä mahtavin palvelu: myyjä kierrätti meitä liikkeen ympäri ja esitteli kaupan jokaisen osaston, jotta meidän olisi helpompi asioida jatkossakin. Saimme myös lainata peräkärryä ilmaiseksi, jotta lavat kulkeutuisivat leppoisasti tontille.

Lopulta lavat ehtivät tontille ennen kattotuolikuskia!

Tältä perustukset näyttävät nyt. Vasemmalla näkyy myös tontille putkahtanut sähkökaappi.

Parvekkeen tolpat.

Terassin perustuksia.

Emme jääneet sen pidemmäksi aikaa kyttäämään kattotuolien saapumista, mutta hetken päästä kattotuolit köröttelivät meitä tienpäällä vastaan.

Tossa ne menee!

Kattotuolit on siis tontilla, eikä kauan mene, että tulee myös talon loppuosa. Saimme Helmitalolta tiedon, että "arvioitu laskeutumisaika" on jo ensi viikolla!

Aloituskokous pidetty, maatyöt aloitettu!

Tänään meillä piti olla tontilla aloituskokous. Siis ihan vain aloituskokous vastaavan mestarin ja kunnan rakennusvalvontaviranomaisen kanssa.

Aloituskokousaamuna isäntä kuitenkin sai melko odottamattoman puhelun: se oli Helmitalon kaivurikuski. Oli kuulemma Riihimäen kohdalla tulossa, eli oli valmis aloittamaan maatyöt tontilla noin tunnin päästä. Aika kiva maanantaiaamun yllätys hei, mutta toivottavasti itse talon toimituksesta kerrotaan sitten vähän pidemmällä varoitusajalla. :D

Kun selviydyimme tontille aloituskokousta varten, kaivuri, kuski ja vastaava mestarimme siellä jo odottelivatkin. Ensin iskimme kahdeksan kakkosnelosta merkiksi tontin rajoille. Ennen aloituskokousta oltiinkin teroitettu kakkosnelosten päät, jotta kepukat uppoaisivat paremmin saviseen maaperäämme. Ihan käsisahalla teroitettiin, ja kiitos kysymästä, oli melko tehokasta hyötyliikuntaa!

Mestarimme maanmittauspuuhissa. Keli oli kolea!

Kun oikeat koordinaatit olivat selvillä, isäntä nuiji tolpat maahan.

Meikäläisen tehtävä oli koristella tolpat huomiovärein.

Merkkauspuuhien jälkeen lähdimme vastaava mestarin ja kunnan rakennusvalvontaviranomaisen kanssa kahvilaan pitämään aloituskokousta, etteivät paperit kastu vesisateessa. Kokous olikin aika läpihuutojuttu ja ohi alle tunnissa.

Kaivurikuski jäi tontille ahertamaan.

Kokouksesta ampaisimme isännän kanssa kunnantalolle hoitamaan vesi- ja viemäriliittämissopimusta kuntoon. Hommalle tulikin nyt tulenpalava kiire, koska liitäntä olisi hyvä tehdä vielä tämän viikon aikana, kun kaivuri on tontilla.

Mutta hiukanko oli haastavia kysymyksiä vesi- ja viemärihakemuslomakkeessa: ei ihan tiedetty, mikä on suurin hetkellinen vedenkulutus, eikä meillä ollut pienintäkään käryä, paljonko on meidän jätevesimäärä. Myös tonttiviemärin mitoitusvirtaama oli suhteellisen vieras käsite, samoin kuin tonttivesijohdon painehäviö. Onneksi pirautus Helmitalon LVI-suunnittelijalle sivisti kummasti ja hakemus saatiin jotenkuten vetämään.

Kun selviydyttiin vesilaitokselta, totesimme, ettei isäntä enää millään ehtisi sinä päivänä takaisin työpaikalleen. Niinpä mies osallistui työpalaveriin autonpenkiltä käsin puhelimitse ja meikäläinen lähti tappamaan aikaa Nurmijärven keskustaan. Hetken aikaa pähkäilin, minne menisin.

Kirjaston seinässä oleva kyltti kuitenkin kertoi, että kirjasto olisi minulle varsin passeli odottelupaikka

Miehen puhelinpalaverin jälkeen suuntasimme maankaatopaikalle tekemään sopimusta jätemaan viemisestä. Olimme päivän aikana soitelleet myös kuorma-autokuskeille ja selvitelleet, kuka pystyisi hoitamaan jätemaakasat tontilta pois mahdollisimman rivakasti. Kovin työllistettyjä tuntuvat nuo tyypit olevan, sillä saimme lopulta kuskin vasta loppuviikolle. Kaivurimies joutuu siis tekemään tontin reunaan melko kookkaita jätemaakasoja.

Lopuksi kävimme vielä tontilla katsastamassa, mitä kaivurikuski oli saanut muutamassa tunnissa aikaiseksi.

Tilanne kello 13 ja kello 17.

Päivän päätteeksi suoritimme vielä pienimuotoisen iltajumpan, kun kannoimme aiemmin kaadetun pihakoivun halot pois tontilta ja lastasimme automme täyteen metrisiä halkoja. Hullun hommaa, mutta hullu, jännittävä ja yllätyksellinen oli koko päiväkin. Seuraavaa ylläriä odotellessa!