Lähtökuopissa

Loppu lähenee, ja muutto. Viime päivät ovat olleet taas melko hektisiä, kun on täytynyt kaikkia pikkuasioita hoidella.

Viime aikoina meille on käynyt myös aikamoinen tuuri: löysimme verhotangot alennuksesta, kaikki tangot maksoivat yhteensä vähän yli 30 euroa, kun oikea hinta olisi ollut reilusti yli 200 euroa.

Viime viikonloppuna taas nykyisen asuntomme edustalle tuotiin sattumalta roskalava, johon saimme kantaa esim. rikkinäisen sohvan ja vanhan kuvaputkitelkkarin, joiden hävittäminen olisi ollut muuten vähän vaikeaa. Tämän viikon olemme siis eläneet ilman sohvaa, mutta emme olisi paljon ehtineet sohvalla istuskellakaan.

Sen sijaan tämä vanha asuntomme on viime viikkoina toiminut meille mahtavana maalausateljeena. Otimme itsellemme sellaisen pienen kivan lisähomman, kun aloimme maalata rumaa kirjoituspöytää ja erästä lipastoa valkoiseksi. Mutta oli kyllä vaivan arvoista!

Eilen illalla veimme talolle ensimmäiset muuttotavarat, eli kuusi muuttolaatikollista kamaa. Talolla oli illalla vielä pari sähkömiestä hommissa. Vähän jäivät siis sähköhommat viime tippaan - muuttotarkastusta edeltävälle illalle. Allekirjoittaneille meinasi siinä iskeä viime hetken paniikki, kun eräs pistorasia vähän iski kipinöitä ja suli. Onneksi kaikelle löytyi järkevä selitys ja pistorasiakin vaihdetaan myöhemmin uuteen.

Niin, eli eilen vietiin talolle ekat tavarat. Ja koska talo on rakennuspölyn peitossa, talo pitää myös siivota perusteellisesti. Lattiat pitää imuroida, kaapit pyyhkiä, ikkunat pestä, lattiat ja seinät pyyhkiä... Ja kaikki tämä tehdä varmaan useampaan kertaan, sillä jostain sitä pölyä aina vaan laskeutuu lisää jo pyyhityille pinnoille.

Eilen ostimme myös postilaatikon ja isäntä rakensi sille hyvin kekseliään ja erittäin väliaikaisen telineen. Pitänee ottaa myöhemmin kuva tuosta viritelmästä. Ja noin 20 minuuttia postilaatikon asentamisen jälkeen postinkantaja jo tipautti laatikkoon ensimmäiset mainokset – oli siis tehokasta toimintaa!

Tänään torstaina oli muuttotarkastus. Vastaava mestarimme hoiti sen ilman meitä. Aamulle sitten ilmeni, ettei hänellä ollut tarkastukseen kaikkia tarvittavia papereita. Hiukan taas sydän hypähti jännityksestä kurkkuun. Onneksi riitti, että me lähetimme hänelle valokuvat kyseisistä papereista. Tai ainakin luulemme, että se riitti, kun kukaan ei ole ainakaan ilmoittanut, etteikö tarkastus olisi mennyt läpi. :D

Huomenna Helmitalon edustaja sitten luovuttaa talon meille, ja lauantaina muutetaan.

Omat fiilikset ovat olleet ristiriitaisia. Eilen keskiviikkona oli sellainen ”Ei tämä kuitenkaan ole todellista, joten en saa mitään aikaiseksi” -olo. Tänään taas on ollut ”Apua me muutetaan, ei tästä mitään tule” –paniikki. Jännä nähdä, mitä huomenna on tarjolla. :)

Aloituskokous pidetty, maatyöt aloitettu!

Tänään meillä piti olla tontilla aloituskokous. Siis ihan vain aloituskokous vastaavan mestarin ja kunnan rakennusvalvontaviranomaisen kanssa.

Aloituskokousaamuna isäntä kuitenkin sai melko odottamattoman puhelun: se oli Helmitalon kaivurikuski. Oli kuulemma Riihimäen kohdalla tulossa, eli oli valmis aloittamaan maatyöt tontilla noin tunnin päästä. Aika kiva maanantaiaamun yllätys hei, mutta toivottavasti itse talon toimituksesta kerrotaan sitten vähän pidemmällä varoitusajalla. :D

Kun selviydyimme tontille aloituskokousta varten, kaivuri, kuski ja vastaava mestarimme siellä jo odottelivatkin. Ensin iskimme kahdeksan kakkosnelosta merkiksi tontin rajoille. Ennen aloituskokousta oltiinkin teroitettu kakkosnelosten päät, jotta kepukat uppoaisivat paremmin saviseen maaperäämme. Ihan käsisahalla teroitettiin, ja kiitos kysymästä, oli melko tehokasta hyötyliikuntaa!

Mestarimme maanmittauspuuhissa. Keli oli kolea!

Kun oikeat koordinaatit olivat selvillä, isäntä nuiji tolpat maahan.

Meikäläisen tehtävä oli koristella tolpat huomiovärein.

Merkkauspuuhien jälkeen lähdimme vastaava mestarin ja kunnan rakennusvalvontaviranomaisen kanssa kahvilaan pitämään aloituskokousta, etteivät paperit kastu vesisateessa. Kokous olikin aika läpihuutojuttu ja ohi alle tunnissa.

Kaivurikuski jäi tontille ahertamaan.

Kokouksesta ampaisimme isännän kanssa kunnantalolle hoitamaan vesi- ja viemäriliittämissopimusta kuntoon. Hommalle tulikin nyt tulenpalava kiire, koska liitäntä olisi hyvä tehdä vielä tämän viikon aikana, kun kaivuri on tontilla.

Mutta hiukanko oli haastavia kysymyksiä vesi- ja viemärihakemuslomakkeessa: ei ihan tiedetty, mikä on suurin hetkellinen vedenkulutus, eikä meillä ollut pienintäkään käryä, paljonko on meidän jätevesimäärä. Myös tonttiviemärin mitoitusvirtaama oli suhteellisen vieras käsite, samoin kuin tonttivesijohdon painehäviö. Onneksi pirautus Helmitalon LVI-suunnittelijalle sivisti kummasti ja hakemus saatiin jotenkuten vetämään.

Kun selviydyttiin vesilaitokselta, totesimme, ettei isäntä enää millään ehtisi sinä päivänä takaisin työpaikalleen. Niinpä mies osallistui työpalaveriin autonpenkiltä käsin puhelimitse ja meikäläinen lähti tappamaan aikaa Nurmijärven keskustaan. Hetken aikaa pähkäilin, minne menisin.

Kirjaston seinässä oleva kyltti kuitenkin kertoi, että kirjasto olisi minulle varsin passeli odottelupaikka

Miehen puhelinpalaverin jälkeen suuntasimme maankaatopaikalle tekemään sopimusta jätemaan viemisestä. Olimme päivän aikana soitelleet myös kuorma-autokuskeille ja selvitelleet, kuka pystyisi hoitamaan jätemaakasat tontilta pois mahdollisimman rivakasti. Kovin työllistettyjä tuntuvat nuo tyypit olevan, sillä saimme lopulta kuskin vasta loppuviikolle. Kaivurimies joutuu siis tekemään tontin reunaan melko kookkaita jätemaakasoja.

Lopuksi kävimme vielä tontilla katsastamassa, mitä kaivurikuski oli saanut muutamassa tunnissa aikaiseksi.

Tilanne kello 13 ja kello 17.

Päivän päätteeksi suoritimme vielä pienimuotoisen iltajumpan, kun kannoimme aiemmin kaadetun pihakoivun halot pois tontilta ja lastasimme automme täyteen metrisiä halkoja. Hullun hommaa, mutta hullu, jännittävä ja yllätyksellinen oli koko päiväkin. Seuraavaa ylläriä odotellessa!

Mestari astui kehiin

Vielä näin ennen joulua nytkäytettiin talohommaa eteenpäin: tehtiin nimittäin sopimus klaukkalalaisen pääsuunnittelijan / vastaavan työnjohtajan kanssa.

Emme ryhtyneet vastaavia mestareita sen enempää kilpailuttamaan: tuota suositeltiin meille Helmitalolta. On kuulemma tarkka tyyppi, valvonut monia Helmitaloja ja netistäkin luimme tästä pitkän linjan ammattilaisesta pelkkiä hyviä kommentteja.

Tuntuukin siltä, että teimme hyvän diilin: mestari käy rakennustyömaalla vähintään 50 kertaa, ja on huojentavaa, että siellä on joku, joka huomaa, jos kaikki ei menekään niin kuin pitäisi. Saimme mielenrauhan. Toisaalta saimme myös tsempparin: tyyppi sanoi heti, että projektin on joka viikko edettävä edes jotenkin, jotta saadaan rakennusluvat hyvissä ajoin vetämään!

Heti ensialkuun, joulupuuron syönnin jälkeen, alamme vastaavan mestarin kanssa selvittää, miten talo, autokatos ja varasto mahtuvat tontille - itsehän olemme jo melkein sekoamispisteessä, kun olemme yrittäneet kyseisiä rakennuksia tontille piirrellä. Ne eivät mahdu! Eivät sitten mitenkään, vaikka lääniä on 927 neliötä!

Talo on nimittäin sijoitettava tiettyyn linjaan tontin etualalle. Autokatoksen paikkaa ei ole tiukasti määritelty, mutta kaiken järjen mukaan sekin on saatava tontin etualalle, koska kuka täysijärkinen haluaa ajaa autonsa takapihalle? Tosin meidän Friida on kyllä sen verran kaunis ja säkenöivä Mazda-mimmi, että kyllähän sitä kelpaisi takapihan terassilta ihastella! Kaiken lisäksi ilman naapurien suostumusta autokatosta tai taloa ei saa sijoittaa neljää metriä lähemmäksi tontin rajasta. Myös autokatoksen ja talon välissä on oltava tuo pottumaiset neljä metriä.

PS: Pariin päivän päästä saimme vastaavalta mestarilta joulukortin. Siinä oli pupuja, joista etenkin Gustav Kani innostui.

Ihanaa joulua ja jännittävää uutta vuotta! Kiikutetaankohan joulukuusta vuoden päästä vanhaan vai uuteen kotiin?