Kahden kauppa

Oli elokuun ensimmäinen viikko. Kastelli-kauppias A:ta ei kai vieläkään talonmyynti kiinnostanut, sillä hänestä ei ollut kuulunut pihaustakaan. Niinpä kävimme toisessa toimipisteessä Kastelli-kauppias B:n juttusilla.

Kyselimme, milloin City Economysta järjestetään talonäyttö. Vastaus oli jotain ympäripyöreää, että voimme kyllä kierrellä erilaisia taloja, joissa on samanhenkisiä(!!!) pohjaratkaisuja ja joissa on melkein yhtä isot ikkunat ja yhtä avara tupakeittiö kuin City Economy 93 -talossa. Ilmoitimme, ettei neuvotteluja ole syytä jatkaa ennen kuin olemme nähneet juuri sen mallisen talon, jonka tahtoisimme rakennuttaa. Luulisi, ettei Suomen suurimmalle talotoimittajalle olisi iso vaiva ottaa entiseen asiakkaaseensa yhteyttä ja kysäistä, voivatko uudet, potentiaaliset asiakkaat tulla vilkaisemaan valmista taloa.

Samaan aikaan jatkoimme tutustumista myös Helmitaloon, joka oli asuntomessujen jälkeen kummitellut mielessämme. Siis kummitellut sillain hyvällä tapaa - söpönä ja tunnelmallisena mutta kuitenkin järkevänä ja ihanana ja kilttinä eikä ollenkaan pelottavana kummituksena.

Aloimme olla ihan pihkassa puolitoistakerroksiseen Onnenhelmeen. Otimme myyjään yhteyttä tiedustellaksemme, milloin talonäyttöjä järjestetään. Hän vastasi oitis, että vaikka heti. Alle kahden viikon päästä olimmekin myyjän kotona, joka on niin ikään Helmitalo, jutustelemassa taloasioista. Myyjä kierrätti meitä myös asuinalueella, johon oli rakennettu useampia Helmitaloja. Aika erilaista kohtelua Kastelliin verrattuna, totesin.

Kastellin toimistolla kysyimme, voidaanko olohuone ja keittiö kiepauttaa toisin päin eli niin, että olohuoneen ikkunat olisivat takapihalle päin. Meidän mielestä kun ei ole hauskaa, että ohikulkijat voivat olkkarin jätti-ikkunoista seurata, miten rapsuttelemme Gustav Kania illat pitkät.

No City Economyn kiepsauttaminen ei kuulemma onnistuisi. Sen sijaan Kastelli tarjosi ratkaisua, että koko taloa käännettäisiin tontilla 90 astetta, jolloin isot ikkunat olisivat naapuritalon suuntaan. Ainakaan vieraat eivät eksyisi, kun ohjeistaisimme, että "meidän talo on se, joka on eri päin kuin alueen kaikki muut talot." Toinen vaihtoehto tietenkin olisi, että naapurikin tekisi saman 90 asteen kiepautuksen, jolloin jätti-ikkunamme olisivat vastakkain ja olisimme kuin yhtä suurta perhettä!

Onnenhelmi taas kieppuu helposti: on ihan ok, jos haluamme vaihtaa olkkarin ja keittiön paikkoja keskenään. Myyjän mielestä on myös ok, jos haluamme kiepauttaa kodinhoitohuoneen, saunan ja pesuhuoneen eri järjestykseen. Ei siitä koidu lisäkustannuksia, tietenkään.

Kastellilla myös ihmeteltiin: "Ai te haluatte yläkertaan ikkunat? No niistä pitää maksaa extraa." Kastellilla olisi myös joutunut maksamaan lisähinnan, jos olisi halunnut huoneisiin peiliovet ja toisen suihkun kylppäriin. Helmitalollahan nuo ovat vakiovarusteena.

Helmitalolla on myös enemmän valinnanvapautta materiaalien suhteen: talotehtaalla on yhteistyösopimukset parin rakennustarvikefirman kanssa, ja Helmitalo on määritellyt rakennuttajille budjetin, jolla kyseisiin liikkeisiin saa törsätä. Jos haluat jotain kalliimpaa, maksat erotuksen itse.

Kastellilla taas kaikki muutokset vaikuttivat, jos ei nyt mahdottomilta, niin vähintään hankalilta. Muuttovalmiin talon hintaan olisi toki kuulunut keittiökoneet, mutta olisimme halunneet vaihtaa lieden pykälää parempaan. Se ei kuitenkaan onnistunut, vaan samalla olisi pitänyt vaihtaa myös kylmälaitteet, astianpesukone, koko setti.

Ulkonäöllisesti nuo kaksi taloa ovat ihan eri maailmoista. Maalaisromantiikka vastaan citytalo.

(c) Helmitalo

(c) Kastelli

Huonoa Helmitalossa on se, että talo on tosiaankin vain yläkertavarauksella, eli yläkerta jäisi täysin itse rakennettavaksi eikä työtä voisi Helmitalolta ostaa. Kastellilla taas yläkerrankin saisi muuttovalmiina.

 

Silti, kun ajoimme Helmitalo-tapaamisesta pois, isäntä sanoi, että valinta taitaa olla selvä.