lauantai 12. lokakuuta 2013

Lämpöö

Nyt kirjoittelen asiasta, josta ymmärrän yhtä vähän kuin kani ruokansa jemmaamisesta.
"Tuo mulle lämpöö, vie mut aurinkoon", räppää Brädi, ja talon lämmitysjärjestelmä on sellainen asia, jota olemme jo kuukausia miettineet.

PILP on Helmitalon vakiovaruste. Ai että mikä häh? PILP on päälämmönlähde. PILP on poistoilmalämpöpumppu, ylimpien ystävysten kesken Pilppi.

Ennen asuntomessuja emme kyseenalaistaneetkaan Pilpin mahtavuutta. Asuntomessujen tietämillä kuulimme kuitenkin vesitakan olemassaolosta. Se on siis takka, jonka sisällä lattialämmitysjärjestelmän vesi lämpenee ja lämmittää näin koko kotia.

Puita meillä on saatavilla, joten takan hyödyntäminen lämmityksessä olisi järkevää. Harmi, että vesitakka on aika uutta ja ihmeellistä, ja monet takkafirmat ovat vasta kehittämässä vesikiertomahdollisuuksia. Kun aloimme etsiä potentiaalisia takkoja, joihin saisi vesikierron, niitä oli hyvin harvassa.

Tilannetta hankaloitti se, että meillä takan on oltava kulmamallinen. Halusimme myös, että vesitakkaa saa käyttää myös sähkökatkon aikana. Vaihtoehdot vähenivät entisestään, kun halusimme takasta riittävän kokoisen, jotta se olisi kannattavaa valjastaa vesikiertoon. Lopulta Tulikiven Kouta oli ainoa potentiaalinen vaihtoehto.

Ilmeisesti Tulikivelläkin tiedetään, ettei markkinoilla ole montaa järkevää vaihtoehtoa kulma-vesitakaksi. Hinta pelkälle takalle olisi nimittäin ollut suolaiset 5300-5800 euroa. Päälle olisi tullut vielä alle 2000 euron hintainen vesielementti, putkityöt, hormi ja näiden kaikkien asennukset. Ja Tulikivi Color -pinnoite, koska olisimme halunneet takan valkoisena. Kokonaishinta tälle lystille olisi siis ollut noin 11 000 euroa.

Vesitakan avulla talo heitettäisiin automaattisesti pykälää parempaan energialuokkaan ja torppamme merkittäisiin puulämmitteiseksi. Paremmasta energialuokasta olisi ehkä hyötyä, jos joskus myisimme talon, mutta sellaisia suunnitelmiahan meillä ei ole.

Ulkonäköseikkoina mainittakoon, että vesitakan putket kulkisivat makuuhuoneen ja kodinhoitohuoneen katossa, ja ne voitaisiin koteloida kauniiksi. Putkien pituudesta voi toki olla haittaa esimerkiksi lämpöhukan muodossa, ja ottaahan se pumpunkin päälle, joten jos vain mahdollista, Ecowatti tai muu varaaja kannattaa sijoittaa mahdollisimman lähelle takkaa.

PILP:n tilalle suunnittelimme tosiaan erillistä ilmastointlaitetta ja Jäspin Ecowattia. Ecowattiin olisi voinut näppärästi kytkeä myös tyhjiöputki-aurinkokeräimet. Näin olisimme olleet luonnon parhaita ystäviä, bestiksiä.

Koko suunnitelma alkoi kuitenkin mennä uusiksi, koska olimme liian järkyttyneitä vesitakan hinnasta. Mies laski, että nykyisellä sähkönhinnalla takka maksaisi itsensä takaisin 24 vuodessa, jos sitä lämmitettäisiin ihanteelliset sata kertaa vuodessa maksimipuumäärällä. Ja koska kesällä takkaa ei varmaan tulisi lämmitettyä, potisimme talvella huonoa omaatuntoa, jos takkaa ei tulisikaan joka päivä lämmitettyä. Takasta tulisi äkkiä velvoite, ikävä juttu, vaikka sitähän sen ei ole tarkoitus olla.

Lopulta luovuimme vesitakka-ajatuksesta. Aiomme ottaa Tiilerin(?) tiilitakan, eli Funkkis-Jussin tai Funkkis-Pikku-Jussin, ja sille ystäväksi Pilpin. Tiilitakka varaa lämpöä jopa pariksi vuorokaudeksi. Se on järkevä, jykevä, luotettava ja toivon mukaan kauniskin. Ainakin pienen ehostuksen jälkeen. Kuten meikäläinenkin.

Yllätyimme myös iloisesti, kun kuulimme, että Pilppiinkin voi kytkeä aurinkokeräimet. Aurinkoisista ajatuksista ei siis tarvitse luopua! Aurinkokeräimien takaisinmaksuaika on nykyisellä sähkönhinnalla seitsemän vuotta, mutta asennuksesta koituvat kustannukset vielä pidentävät tätä hetkisen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti