maanantai 12. toukokuuta 2014

Aloituskokous pidetty, maatyöt aloitettu!


Tänään meillä piti olla tontilla aloituskokous. Siis ihan vain aloituskokous vastaavan mestarin ja kunnan rakennusvalvontaviranomaisen kanssa.

Aloituskokousaamuna isäntä kuitenkin sai melko odottamattoman puhelun: se oli Helmitalon kaivurikuski. Oli kuulemma Riihimäen kohdalla tulossa, eli oli valmis aloittamaan maatyöt tontilla noin tunnin päästä. Aika kiva maanantaiaamun yllätys hei, mutta toivottavasti itse talon toimituksesta kerrotaan sitten vähän pidemmällä varoitusajalla. :D

Kun selviydyimme tontille aloituskokousta varten, kaivuri, kuski ja vastaava mestarimme siellä jo odottelivatkin. Ensin iskimme kahdeksan kakkosnelosta merkiksi tontin rajoille. Ennen aloituskokousta oltiinkin teroitettu kakkosnelosten päät, jotta kepukat uppoaisivat paremmin saviseen maaperäämme. Ihan käsisahalla teroitettiin, ja kiitos kysymästä, oli melko tehokasta hyötyliikuntaa!
Mestarimme maanmittauspuuhissa. Keli oli kolea!
Kun oikeat koordinaatit olivat selvillä, isäntä nuiji tolpat maahan.
Meikäläisen tehtävä oli koristella tolpat huomiovärein.
Merkkauspuuhien jälkeen lähdimme vastaava mestarin ja kunnan rakennusvalvontaviranomaisen kanssa kahvilaan pitämään aloituskokousta, etteivät paperit kastu vesisateessa. Kokous olikin aika läpihuutojuttu ja ohi alle tunnissa.
Kaivurikuski jäi tontille ahertamaan.
Kokouksesta ampaisimme isännän kanssa kunnantalolle hoitamaan vesi- ja viemäriliittämissopimusta kuntoon. Hommalle tulikin nyt tulenpalava kiire, koska liitäntä olisi hyvä tehdä vielä tämän viikon aikana, kun kaivuri on tontilla.

Mutta hiukanko oli haastavia kysymyksiä vesi- ja viemärihakemuslomakkeessa: ei ihan tiedetty, mikä on suurin hetkellinen vedenkulutus, eikä meillä ollut pienintäkään käryä, paljonko on meidän jätevesimäärä. Myös tonttiviemärin mitoitusvirtaama oli suhteellisen vieras käsite, samoin kuin tonttivesijohdon painehäviö. Onneksi pirautus Helmitalon LVI-suunnittelijalle sivisti kummasti ja hakemus saatiin jotenkuten vetämään.

Kun selviydyttiin vesilaitokselta, totesimme, ettei isäntä enää millään ehtisi sinä päivänä takaisin työpaikalleen. Niinpä mies osallistui työpalaveriin autonpenkiltä käsin puhelimitse ja meikäläinen lähti tappamaan aikaa Nurmijärven keskustaan. Hetken aikaa pähkäilin, minne menisin.
Kirjaston seinässä oleva kyltti kuitenkin kertoi, että kirjasto olisi minulle varsin passeli odottelupaikka
Miehen puhelinpalaverin jälkeen suuntasimme maankaatopaikalle tekemään sopimusta jätemaan viemisestä. Olimme päivän aikana soitelleet myös kuorma-autokuskeille ja selvitelleet, kuka pystyisi hoitamaan jätemaakasat tontilta pois mahdollisimman rivakasti. Kovin työllistettyjä tuntuvat nuo tyypit olevan, sillä saimme lopulta kuskin vasta loppuviikolle. Kaivurimies joutuu siis tekemään tontin reunaan melko kookkaita jätemaakasoja.

Lopuksi kävimme vielä tontilla katsastamassa, mitä kaivurikuski oli saanut muutamassa tunnissa aikaiseksi.
Tilanne kello 13 ja kello 17.
Päivän päätteeksi suoritimme vielä pienimuotoisen iltajumpan, kun kannoimme aiemmin kaadetun pihakoivun halot pois tontilta ja lastasimme automme täyteen metrisiä halkoja. Hullun hommaa, mutta hullu, jännittävä ja yllätyksellinen oli koko päiväkin. Seuraavaa ylläriä odotellessa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti